Ilja Rautsi

Renaissance (2006)

Ohjaaja:

• Christian Volckman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Christian Volckman

Kaiken järjen mukaan tässä pitäisi olla komea paketti: viisi vuotta kasaan pakerrettu intohimoprojekti, jossa motion capture‑ ja rotoscoping ‑tekniikoilla on tallennettu näyttelijäsuoritukset ja luotu tiukan frankmillermäisen tyylitelty mustavalkoinen, vuoden 2054 Pariisiin sijoittuva uusioscifinoir. Vaan ei toimi.

Kuten tämän tyyppisille projekteille (Casshern, 2004; Sky Captain and the World of Tomorrow, 2004) niin usein käy, jälki on teknisesti sujuvaa ja tavallaan uraa uurtavaakin, mutta ongelman voi tiivistää kolmeen seikkaan: 1) käsikirjoitus 2) käsikirjoitus ja 3) käsikirjoitus. Toki itse tarinan kerronnasta ja ääninäyttelijöistäkin löytyy useita kompastuskiviä, mutta koko rakennelma on jo alusta lähtien tuhoon tuomittu. Kuluneita juonielementtejä ja videopeleihin kömpelössä funktionaalisuudessaan kuuluvia repliikkejä yhtenään suoltava tekstihirviö kummittelee kaiken yllä. Ensimmäiset 15 minuuttia jaksaa vielä ihailla suoraan sanoen ihan animaattoreiden kankaalle loihtimaa helvetin komeaa maailmaa, mutta latteiden hahmojen tempauksia ja mihinkään etenemätöntä juonta junnuttaessa joutuu useaan otteeseen suorastaan potkaisemaan itseään että tajuaa kuinka komea elokuva voisi olla kyseessä, mikäli tapahtumista olisi mahdollista välittää tai edes kiinnostua. Hukattua potentiaalia valuu niin paljon yli, että luulisi siitä jo jotain tarttuneen itse elokuvaankin. Se, että kyseessä voisi olla jotain todella hienoa saa vihaamaan keskinkertaista ja ikävän unohdettavaa kokonaisuutta entistä kiihkeämmin.