Jari Mustonen

The Stranglers of Bombay (Kadonneitten salaisuus, 1959)

Ohjaaja:

• Terence Fisher

elokuva arvostelu

Ohjaus: Terence Fisher

"Sanoinkuvaamattoman kauheaa." "Seksististä." "Mautonta väkivaltaa." Yllä mainitut kommentit leimasivat Hammerin tuotantoa. 60‑luvun alkupuolella myös Suomessa todistettiin peräti kahdeksan sensorin voimin kuinka vastenmielinen oli jälleen kerran ohjaaja Terence Fisherin uusin luomus, The Stranglers of Bombay. John Mastersin kirjaan The Deceivers (1952) perustuva filmatisointi kertoo Intiassa vaikuttaneesta Thuggee-kultista, joka toimintansa aikana surmasi toista miljoonaa ihmistä. Kultin jäsenet tekeytyivät palvelijoiksi ja lyöttäytyivät hyväuskoisten matkalaisten seuraan, mutta sopivan hetken koittaessa kuristivat ja ryöstivät nämä. Suomessa elokuva kiellettiin kokonaan nimellä Kadonneitten salaisuus.

Fisher itse luonnehti elokuvan asetelmaa mielenkiintoiseksi mahdollisuudeksi. Hän halusi luoda myös dokumentaarisia aineksia sisältävän filmatisoinnin, ja siten laajentaa maineikkaalla hirviösaagallaan menestyneen Hammerin genreä. Hammerin versio tapahtumista romantisoituukin nätisti Kalia palvovan rikollisliigan ympärille. Englannin Itä‑Intian (kauppa)komppanian ensimmäinen kosketus kulttiin tulee kapteeni Harry Lewisin (Guy Rolfe) komennuksen aikana Intiassa vuonna 1826. Hänen onnistuu saada kontakti laajalle levinneeseen kansalliseen rikollisorganisaatioon. Sivistyneessä maailmassa Lewisin löytö kuitenkin tuomitaan humpuukina, uhkalta jota ei kannata ottaa tosissaan.

Muun muassa komedioita, scifiä ja seikkailuelokuvia tuottaneen tuotantoyhtiön näkemys aiheeseen vaati kuitenkin enemmän. Elokuvaa maustettiin lukuisilla raakuuksilla kuten esim. puhkaistuilla silmillä. Syytökset seksismistä varmenneettin palkkaamalla pieneen sivuosaan alastonkuvissakin viihtynyt povekas Marie Devereux. Hän vastasi omalta osaltaan lopputuloksen herättämästä kohusta. Myös teoksen ainoa dokumentaarinen, varhaiselle mondoelokuvalle tyypillisempi otos – kohtaus jossa mangusti taistelee hengestään myrkkykäärmettä vastaan – herätti sensuurin äänen.

Eläinten välisen kamppailun lopputulosta ei näytetä. Tiukoista eläinartikloistaan tunnetulla BBFC:llä on varmasti ollut sanansa sanottavana tuottajien kanssa käydyn vilkkaan kirjeenvaihdon aikana. Luigi Capuanon samanaiheisessa viidakkoseikkailussa The Mystery of Thug Island (Kauhujen viidakko, 1964) vastaava ja todennäköisesti samasta alkujaan intialaisesta lähdemateriaalista poimittu kamppailu näytetään kokonaisuudessaan. Joka tapauksessa jopa aktiiviselle elokuvaharrastajalle Hammerin osallistuminen mondoelokuvien alkutaipaleeseen omalla sensuroidulla panoksellaan saattaa tulla yllätyksenä.

Sanomattakin on selvää, että vuosikymmenet ovat kuluttaneet Kadonneitten salaisuudesta lähes koko perheen seikkailufantasian, joka ei välttämättä säväytä tämän päivän katsojia, mutta on myös jäänyt turhan vähälle huomiolle. Elokuva odottaakin yhä löytymistään arkistojen kätköistä mm. Never Take Sweets from a Strangerin (1960) ja The Damnedin (1963) ohella.