Ilja Rautsi

Thank You for Smoking (Kiitos että poltatte, 2005)

Ohjaaja:

• Jason Reitman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jason Reitman

Jo vuosikaudet omaan tasapaksuuteensa hukkuvia komedioita ohjannut Ivan Reitman aloitti uransa hieman särmikkäämmän tavaran parissa, toimien tuottajana mm. David Cronenbergin varhaiselokuvissa. Kaiketi pojasta polvi paranee, sillä Reitmanin pojan Jasonin esikoiselokuva, Christopher Buckleyn romaanista sovitettu Thank You for Smoking ei ole Hollywood-tehosekoittimesta läpi puristettua peruskauraa.

Kertojana toimii poliittisesti korrektin ja sanitoidun yhteiskunnan perivihollinen; tupakkayhtiön PR‑mies Nick Naylor (Aaron Eckhart). Nickin duunina on antaa tupakalle positiivinen imago puhumalla valittajat ja terveysintoilijat suohon suoltamalla suvereenisti asialta kuulostavaa puutaheinää. Uusimpana juonena on saada elokuvatähdet jälleen sauhuttamaan valkokankaalla. Nick joutuu kohtaamaan mm. syöpälapsia, reporttereita ja moraalisella ristiretkellä pauhaavan kongressiedustajan, luikerrellen tiensä ulos joka tilanteesta kääntämällä pirullisesti argumentoinnin esittäjäänsä vastaan.

Tässä onkin elokuvan varsinainen sisältö. Kyse ei ole mistään Michael Mannin The Insiderin (1999) kaltaisesta vakavamielisen ryhdikkäästä tupakkateollisuuden syväluotauksesta, vaan nykypäivän mediapainotteisessa maailmassa pelkällä paskanjauhannalla selviävistä spin doctoreista kertovasta lennokkaasta satiirista. Eckhartin merkillisen viatonta energiaa puhkuen esittämällä Nickillä ei ole työhönsä mitään koulutusta, eikä hommassa kestäisi kukaan moraalisella selkärangalla varustettu. Nickin ainoa lahja on kyky puhua, kääntää nokkeluudella ja luontaisella charmilla ilmiselvä myrkky elinehdoksi ja vapauden tukipilariksi. Reitman varoo ottamasta sen kummempaa kantaa elokuvassa keskusteltaviin asioihin; tärkeintä on mediapeli, niin tupakkayhtiöiden kuin lainsäätäjienkin kannalta.

Thank You for Smokingin paras puoli on sen umpikiero katsaus amerikkalaiseen unelmaan. Nick elää postmodernissa moraalityhjiössä, jossa ei ole hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää; kaikki on semiotiikkaa. Totuus on yleisön puolelleen voittava argumentti, joka muuttuu päivästä toiseen omien etujen sanelun mukaan.

Vaikka elokuva toimiikin kohtuullisen ilkikurisena satiirina, ei Reitman saa aikaan saumatonta kokonaisuutta, vaan hieman irtonaisen sarjan hyviä kohtauksia, joita auttaa kokenut näyttelijäkaarti. Eckhart loistaa itseriittoisena nilkkinä, joka täysin sumeilematta kouluttaa poikansa (varhaiskypsyyteen erikoistunut Cameron Bright) samalle polulle. Eckhartin jäyhää karismaa ei näin hyvin ole hyödynnetty Neil LaButen elokuvien ulkopuolella. Hahmon pitää pystyä pirullisesti viettelemään paitsi vastustajansa elokuvassa, myös yleisö. Tätä vaikeaa temppua yritettiin viimeksi noloin seurauksin Andrew Niccolin asekauppaa nälvineessä Lord of Warissa (2005), mutta onneksi Eckhart selviää hommasta Nicolas Cagea paremmin. Sivuosista löytyy mm. Maria Bello, Sam Elliott, Rob Lowe, William H. Macy, J.K. Simmons sekä Robert Duvall. Tässäkin joukossa David Koechnerin karrikoima aseteollisuuden edustaja varastaa kaikki kohtauksensa.

Thank You for Smoking on piristävän röyhkeä ja nokkela, mutta lopulta Reitman kuitenkin päästää Nickin kovin helpolla. Hänen ei kertaakaan tarvitse sen kummemmin kyseenalaistaa arvojaan – ja tämä voisi olla kutkuttava ratkaisu, mikäli elokuva uskaltaisi irrotella vielä ronskimmin. Nyt homma tuntuu vähän puolivillaiselta.