Ilja Rautsi

A Prairie Home Companion (Robert Altmanin huonot vitsit, 2006)

Ohjaaja:

• Robert Altman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Robert Altman

Parhaimman teränsä kadottanut Robert Altman kulkee tuttuja polkuja uusimmassaan. Garrison Keillorin suositusta radioteatteristaan käsikirjoitukseksi muokkaama haikean koominen elokuva kuvaa kantrihenkisen radioteatteriyhteisön viimeistä iltaa lavalla. Altmanin kamera kiertää seuruetta ohjelmanumeroiden aikana ja esiripun takana, keskittyen poimimaan pieniä draamasta komediaan virtaavia hetkiä ohjaajalle kovin tuttuun, improvisaatiohenkiseen dokumentaaritapaan.

Mukana on vaikuttava näyttelijäkaarti, ja mukaan mahtuu paljon hyvääkin, mutta kokonaisuutena elokuva on löysä ja tarkoitustaan hapuileva. Jotain tässä nostalgisoidaan; radiota, teatteria, koko perheen kivaa viihdettä, taiteilijoiden yhteisöä... jutusta on vain vaikea saada otetta tekijöiden tyytyessä pikkukivaan potrettiin varsinaisen sisällön kustannuksella.

Näyttämön rajoilla pyörivistä hahmoista jäävät päällimmäisinä mieleen Kevin Klinen esittämä Chandler-pastissi, yksityisetsivän urasta haaveileva turvamies (jonka nimi on Guy Noir...), sekä Virginia Madsenin kuolevaisten elämää haikaileva, latteita runollisuuksia turiseva enkeli. Onko tämä kaikki oi‑niin-tiedostava keinotekoisuus viehättävää vai turhauttavaa, riippuu hyvin pitkälti katsojan sietokyvystä tekijöiden itseriittoisuuden suhteen. Samoin on yleisilmapiirin suhteen; mikäli pirtsakan melankolinen kantrityypittely maistuu, voi elokuvasta löytää jotain kestävämpää. A Prairie Home Companionin kääntäjä lienee ollut kännissä, pilvessä, tai sekä että; suomenkielinen titteli on nimittäin Robert Altmanin huonot vitsit.