Matti Erholtz

Son savasçi (Holy Sword, 1982)

Ohjaaja:

• Çetin Inanç

elokuva arvostelu

Ohjaus: Çetin Inanç

Samana vuonna ja samalla tekijätiimillä kuin turkkilainen Tähtien sota, Dünyayi kurtaran adam (1982), tehtiin tämä ninjaelokuva, jota luultavasti Godfrey Ho'kin olisi pitänyt liian avuttomana julkaistavaksi. Turkkilaisena kalkkunaelokuvana se on täysipainoinen lajityyppinsä edustaja, eli näin törkeää katsojan älykkyyden aliarvioimista ja kaikenlaisen elokuvataiteellisen laadukkuuden välttämistä harvoin näkee.

Juoni menee lyhykäisyydessään suunnilleen näin: ninjat (tai ninja, elokuvan budjetti on ollut niin pieni ettei ole ollut varaa kuin yhteen ninja-asuun) tappavat jossakin maassa ihmisiä. Turkin poliisi lähettää asiaa tutkimaan oman ninjaexperttinsä komisario Muratin (Cüneyt Arkin). Murat tutkii asiaa ja tiukan mies-miestä-vastaan kamppailun jälkeen tappaa ninjan.

Pakko on ihailla Cüneyt Arkinin pokkaa ja ohjaajan hällä väliä ‑asennetta kun katselee esim. Son savasçin loputtomilta tuntuvia autotakaa-ajokohtauksia, jotka on toteutettu pöllimällä ne kaikki jostain muusta elokuvasta ja leikkaamalla sekaan kuvia rattia vimmatusti pyörittävästä Arkinista. Luonnollisesti kuvanlaatu on noissa inserteissä aivan erilainen kuin Son savasçissa. Yhtä pateettinen on elokuvan "rohkein" seksploitaatiokohtaus, jossa Murat hiippailee ympäriinsä jossain talossa ja kurkkii ovien taakse. Joka oven takaa löytyy (taas jostain muusta filmistä lainattu) strippaava nainen, jota Murat toljottaa täysin ilmeettömänä. Viimeisessä huoneessa on ninja ruoskimassa seinään sidottua bikiniasuista kaunotarta, kukaan ei tiedä miksi.

Son savasçin martial arts ‑kohtauksiin sisältyy se pieni hippu oikeaa laatua mitä elokuvassa on. Matsit ovat nopeutettuja ja kömpelösti leikattuja, mutta niissä on yritystä. Varsinkin lopputaistelussa nähdään jo aika mukiinmenevää turkkilaista kungfua, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, ja ilmeisen hyväkuntoinen Arkin liikkuu vetreästi. Ketterä on myös ninjaa esittävä harvahampainen irvistelijä, joka on jatkuvasti repimässä pois päästään ninjanaamiotaan. Mikä on ymmärrettävää koska kyseessä on pannumyssyä muistuttava naurettava huppu, johon on saksilla leikattu rosoiset silmäaukot.

Erikseen on vielä kehuttava elokuvan leikannutta Necdev Tokia. Mies ei piittaa mistään sellaisesta hienostelusta kuin kontinuiteetti tai logiikka, vaan läiskii kuvia ja kohtauksia kiinni toisiinsa kuin hurmiossa. Sekasortoiset montaasit ovat välillä kuin jostain avantgardistisesta taide-elokuvasta, esim. Muratin hallusinaatiokohtaus on jo silkkaa dadaa.

Komisario Murat jatkoi seikkailujaan elokuvassa Ölüm savasçisi (Death Warrior, 1984), johon on lainattu pitkät pätkät materiaalia Son savasçista, jota se muutenkin muistuttaa paitsi että on vieläkin sekopäisempi. Ninjoja siinä on enemmän.