Toni Halonen

Città violenta (Armoton mies, 1970)

Ohjaaja:

• Sergio Sollima

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sergio Sollima

Elokuva alkaa miehekkäästi: Charles Bronson ajaa treenattu yläruumis paljaana muskelivenettä. Veneen kannella keikistelee kaunis vaaleahiuksinen nainen, jonka kanssa kamera leikittelee hänen vaatteidensa vähetessä. Ennio Morriconen teemamusiikki pärähtää käyntiin ja alkutekstit vyöryvät ruudulle... Bronson ja nainen astuvat Mustangiin. Takapeiliin ilmestyy uhkaava, ruskea auto. Seuraa hieno takaa‑ajo, joka päättyy laukaustenvaihtoon, räjähdykseen ja naisen poistumiseen Bronsonin pettäneen ystävän autossa. Ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat siis pelkkää taidetta. Valitettavasti tämä ei päde ihan koko elokuvaan.

Devil in the Brainin (1972) jälkeen Sollimalle tarjottiin Violent Cityn käsikirjoitusta, jota hän sen luettuaan inhosi. Tämä oli kuitenkin luultavasti Solliman ainoa mahdollisuus elämässään päästä tekemään elokuvaa rapakon taakse, Amerikkaan, joten kieltäytyminen ei tullut kysymykseen. Sollima otti käsikirjoituksen työn alle ja rupesi muokkaamaan siitä mieleistään. Tämä tarkoitti mm. elokuvan ymppäämistä täyteen takautumia, jotka vaikeuttavat entisestään elokuvan tökkivän juonenkuljetuksen seuraamista. Elokuvaan pitää todellakin keskittyä pysyäkseen kärryillä. Tämä on välillä haastavaa, sillä Violent Cityä vaivaa pahemman kerran Solliman elokuville tyypillinen hitaasti etenevyys.

Siinä missä joitakin Solliman varhaisemmista elokuvista voi pitää poliittisina ja kantaaottavina elokuvina, tyytyy Violent City pelkästään maalaamaan kyynisen ja pessimistisen kuvan maailmasta väkivaltaisena ja inhottavana paikkana. Teemoina pettävät ystävät, kosto, maailman väkivaltaisuus sekä toisen rakkautta häikäilemättömästi hyväkseen käyttävät naiset. Kaikki on ostettavissa, paitsi itse sankari, Bronson. Ainoiksi jotain elämän iloa sisältäviksi kuviksi jäävät alun moottorivenekohtaus sekä alkutekstien taustakuvat (jopa rakastelukohtauksista välittyy tietty surumielisyys). Näistä eteenpäin Bronson vajoaa koko ajan syvemmälle koston ja juonittelun pyörteisiin, kunnes tämän mitta tulee täyteen ja hän tekee lopun kaikesta päättäen elokuvan todella hienoon loppuhuipennukseen.

Bronson on, kuten yleensä, mahtava, mutta jotenkin jää kaipaamaan sitä italialaiselle rikoselokuvalla tyypillistä kuumaveristä ja temperamenttista italosankaria. Muutenkin se jokin, mikä krimeissä jaksaa viehättää aina kerta kerran jälkeen, puuttuu. Ei ole kapeita Italian kujia tai huutavia italialaisia. Kuitenkin tarkasteltuna omana teoksenaan, eikä jonkun kapeamman genren edustajana on Violent City ihan pätevä toimintaelokuva, joka pitää sisällään kasan hienoja kohtauksia. Kokonaisuus jää kuitenkin sen verran tökkiväksi, ettei elokuva yllä Solliman tai Bronsonin parhaaksi.