Ilja Rautsi

The Call of Cthulhu (2005)

Ohjaaja:

• Andrew Leman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrew Leman

Mykkäelokuvana toteutettu, kahden H.P. Lovecraft Historical Society ‑järjestön perustajajäsenen tehtailema tapaus The Call of Cthulhu noudattaa sinänsä kiehtovalla tavalla Lovecraftin sisäänpäin lämpiävää ja filmatisointeja hylkivää tyyliä, mutta ei myöskään samasta syystä toimi erityisen luontevana elokuvana. Lovecraft kun ei adjektiiviripulistaan huolimatta suostunut kuvailemaan kammottavia Suuria Muinaisiaan, vaan teki, kuten kirjassa sopii ja jätti homman lukijan mielikuvitukselle. Lähestymistapa voisi toki muodostaa antoisan pohjan elokuvallekin, mutta niin ei ainakaan nyt päässyt käymään. Tästä huolimatta stop motion ‑Cthulhussa on kyllä sitä jotain.

Juonta voisi rakenteettoman sotkun sijaan optimistisesti kuvailla sipulimaisena, kehyskertomuksen koostuessa isosetänsä jäämistöä läpi käyvän nuoren miehen selvitystyöstä, josta leikataan aina uuteen kertomukseen ja sen sisältä taas toiseen sitä mukaa kun arkistokasasta löytyy uusia infolehtisiä ja tekijät haluavat sekoittaa katsojan ymmärryksen ohella tämän kiinnostuksen. Tunnelma pysyy melko lailla yhtä läpitunkemattomana kuin tarina, eikä juoni oikeastaan kehity loppujen lopuksi yhtään mihinkään. Kokonaisuus on kyllä visuaalisesti tyylipuhdas ja efektit (etenkin jättimäiset kivikaupungit) budjetin huomioon ottaen ihan näyttäviä, mutta juttu junnaa pikkukivana mestaria kunnioittavana fanipurkauksena.

Ja tietysti koska ollaan kirjailijalle uskollisia, ei hahmoista tai mistään muustakaan inhimillisyyteen viittaavasta ole juuri tietoa. Sinänsä mukavaa kertakatselukamaa, josta saa sitä enemmän irti, miten paljon fanittaa Lovecraftia. Muille kelvannee yhä samalta saralta joko Stuart Gordonin tuotanto tai John Carpenterin In the Mouth of Madness (1994).