Mikko Kojo

Kilink soy ve öldür (Kilink Strip & Kill, 1967)

Ohjaaja:

• Yilmaz Atadeniz

elokuva arvostelu

Ohjaus: Yilmaz Atadeniz

"Vaikuttaa siltä, että hautausmaa on täynnä ruumiita", ja about yhtä yllättävää on valitettavasti melkein kaikki muukin kolmannessa(?) turkkilaisesta rikollisten kuninkaasta, Kilinkistä, kertovassa elokuvassa. Dvd:lle keksitty nimi Kilink Strip & Kill tosin kuulostaa lupaavalta: kuoleeko Kilink ja paljastetaanko hänen kasvonsa? Vai aikooko Kilink tällä kertaa riisua jonkun ihan kokonaan? Ei kai sentään?!

Ennen elokuvan alkua teroitetaan katsojille fakta, että kyseessä on fiktio ja se pohjautuu sarjakuviin. Kyseinen huomautus on ilmeisen tarpeellinen, sen verran dokumentaarinen ote tässä turkkilaisen neorealismin kulmakivessä on. Kilink lähtee New Yorkiin "konferenssiin", jonka KKK‑huppupäiset osallistujat tunnetaan vain numeroilla. Ideana näillä rikollisilla on varastaa mikrofilmi, jossa kuvataan Turkin tutka‑ ja ohjusasemat ja kiristää tällä tiedolla Turkin hallitukselta rahaa. Kilinkiä ei kuitenkaan valita tehtävää suorittamaan, mikä ei ole este eikä kummoinenkaan hidaste ja Kilink on mikrofilmin perässä kolkattuaan jonkun numerosarjan ja omittuaan tämän ulkomuodon. Samaa mikrofilmiä jahtaa myös toinen rikollissakki, ja poliisien sijasta rikollisten kuninkaalla, maailman varakkaimmalla ihmisellä, jolle mikään ei ole mahdotonta, onkin perässään sekä Kerimin että Yusafin jengi.

Sitten kidnapataan ihmisiä, Kilink ottaa milloin kenenkin henkilöllisyyden kasvoineen kaikkineen pelkästään viemällä näiden vaatteet ja ajetaan takaa. Mikrofilmin lisäksi tavoiteltavaksi ilmestyy myös kultalasti. Kilink on jossain välissä hionut iskutaitojaan ja jokainen rikollisvosu käy märkänä heti pääkallonaamarin nähdessään. Kylminkin lämpenee kunhan Kilink on lätkäissyt tätä avokämmenellä ja kehuskellut: "et ole ruma nainen". Vastarepliikki "en ole koskaan tavannut kaltaistasi miestä" huojentaa katsojaa, koska niin fiktiosta kuin kyse onkin, olisi huolestuttavaa, että 60‑luvulla Turkissa olisi liikkunut enemmänkin luurankotrikoisiin pukeutuneita.

Kilink Istanbul'da lienee kuihduttanut tekijöidensä ideariihen täysin. Ainoa mielenkiintoinen jippo on kopioida mikrofilmin sisältö kuolleen naisen selkään tarkoituksena kaivaa neito myöhemmin ylös haudasta. Muuten Kilink Strip & Kill on näennäisen päämääräistä edestakaisin juoksentelua ilman omaperäisen idean häivääkään. Elokuva tuo kuitenkin uusia piirteitä Kilinkin hahmoon. Kilink on täysin valmis tappamaan ja hakkaamaan ilkeitä rikollisnaisia lyöden omaperäisesti pääkallosormuksellaan näiden leukaperään Kilinkin pääkallomerkin. Luisen rintalastan kuvan alla sykkii kuitenkin lämmin Turkkia ja kunnon turkkilaisia rakastava sydän. Lopun patrioottinen hehkutus nostaa elokuvan tasoa selkeästi ja jättää lopulta hyvän kebabin maun suuhun.