Markus Sorsa

Mad Mission III: Our Man from Bond Street (Mad Mission 3 – pähkähullu tehtävä, 1984)

Ohjaaja:

• Tsui Hark

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tsui Hark

Vuonna 1984 Cinema City Film Productionsin Mad Mission ‑saaga oli ehättänyt kolmanteen osaansa. Kaikki näytti hyvältä, etenkin kun kahden aikaisemman osan tähtikaarti (Sam Hui, Sylvia Chang ja Karl Maka) oli lähdössä mukaan myös uuteen projektiin. Kaiken huipuksi kaksi ensimmäistä osaa ohjanneen Eric Tsangin jälkeen puikkoihin oli värvätty itse Tsui Hark! Hark oli vieläpä urakehityksessään niin sanotusti tulessa, olihan mieheltä edellisenä vuonna juuri valmistunut eräs filmografiansa maineikkaimpiin kuuluva tuotos, nimittäin Zu: Warriors from the Magic Mountain (1983).

Mestarivaras Samille piti tietysti löytää elokuvaan arvoistaan seuraa ja "luonnollisesti" Hongkongin suunnassa katseet käännettiin silloisen siirtomaaisännän tarunhohtoisimpaan sankariin: James Bondiin. Ilmeisesti kuitenkaan budjetti ei aivan riittänyt kummankaan siihen aikaan eläkepäivistä nauttineen Bond-tulkitsijan palkkamiseen itse 007:ää näyttelemään, joten varasuunnitelmana oli arvatenkin etsiä mahdollisimman paljon Sean Conneryn näköinen kuoma valkoista smokkia kantamaan. Sivuosissa onkin sitten jo paljon autenttisempi tunnelma: sekä legendaarinen Jaws, että unohtumaton Oddjob kunnioittavat molemmat elokuvaa läsnäolollaan!. Tosin nyt on kyllä mainittava, että Richard Kiel on hukannut kimaltavan purukalustonsa jonnekin matkan varrelle ja vuonna 1982 edesmenneen Harold Sakatan bravuuriroolin Oddjobina vetäisee muodollisesti pätevä mies nimeltään Tsunehara Sogiyama.

Mad Mission 3 on siis elokuva, jossa franchiset kohtaavat. Ja tässä taistelussa brittein ylpeys jää kyllä armotta statistin osaan. Mr Bond joutuu alistumaan koko rintamalla jylläävän tutun arkkityyppisen hongkong-sekoilun pelinappulaksi. Kahdesta ensimmäisestä osasta tuttu, erehdyttävästi Jackie Chania muistuttava mestarivaras Sam värvätään brittein salaisen palvelun palvelukseen murtokeikalle. Värvääjänä toimivat itse 007 sekä kuningatar Elisabet 2. Näin voimakkaiden auktoriteettien viedessä vastahakoinen Sam vikisee ja suostuu keikkaan. Päätöksenteossa helpottaa Samin apuriksi nimetty hemaiseva naikkonen. Loppujuonen voi summata vaikkapa sanomalla: kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä ensialkuun näyttää...

Juonenkehittelyn sijaan Hark keskittyy toimintaan. Ja koko keston ajan ripeänä pysyvä tempo helpottaakin oloa niillä kohdin kun elokuvassa keskitytään armottoman huonoon huumoriin. Onneksi kuitenkin näistä aallonpohjista noustaan aina nopeasti herkuttelemaan vaijeriactionilla, autoromutuksella, hupaisilla pienoismalleilla ja sympaattisen kököillä trikeillä. Kaiken kruunaa Harkin ylläpitämä sangen letkeä meininki: homma vedetään juuri oikealla tavalla överiksi ja maaliin saavutaan kieli tiukasti poskella.

Kuten jo hieman taisin mainitakin, Hark ei ole luopunut Mad Mission ‑franchisen identiteetistä vaikka kolmanteen osaan onkin tuotu sangen suuren painoarvon omaavia 007‑mausteita. Ensin tulee tolkuton kohkaaminen ja kaukana perässä hienostunut brittiläinen "stiff upper lip" ‑meininki. Eli toisin sanoen: Mad Mission 3 on ensisijaisesti Mad Mission ‑elokuva, mitään rakenteita tai osasia se ei Bond-elokuvista kopioi. Bondin tilalla voisi olla vaikka Batman eikä se muuttaisi Samin, Albertin ja Nancyn sekoilua millään tavalla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin Harkin rento vetäisy jaksaa helposti viehättää koko kestonsa ajan eikä niistä Bond-mausteista ainakaan haittaa elokuvan mielenkiinnon kannalta ole. Ja onhan tuo Thorn Emin fixin kansikin aika cool.