Jari Mustonen

Cría cuervos (Korppi sylissä, 1976)

Ohjaaja:

• Carlos Saura

elokuva arvostelu

Ohjaus: Carlos Saura

Kun Carlos Sauran rakastettu Korppi sylissä aukeaa valokuviin nostalgisoivan pianomusiikin lumoamana, olemme siirtyneet seuraamaan tarinaa yhden ihmisen muistoista. Katse on lapsen. Nuoren Anan kävellessä kolkon kotikartanonsa käytäviä ja seuratessa isänsä pois lähtemisen ja hieman myöhemmin äitinsä uuden kuolemisen, ei sillä ole merkitystä hänen huomiselleen. Kuten kuka tahansa lapsi, elää hän yhdessä ainoassa hetkessä, muuttumattomassa maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, mielikuvituksessa. Ajatus kertoa tämä tarina lapsen silmin syntyi ohjaajan mukaan kahden eri elämäntason kohtaamisesta; muistoista, jotka syntyvät ja värittyvät ihmisen varttuessa.

"Mitä me kutsumme lapsen maailmaksi, maailmaksi joka itse asiassa on paljolti aikuisten tekemä, tukahdetuksi maailmaksi jossa lapset ovat heijastuksia tai projektioita aikuisista. En tiedä miten voimme olla ylpeitä siitä, että lapset imitoivat meitä, jatkavathan he lähinnä vain virheitämme. Uskon, että lasten tulisi surmata aikuiset ollakseen omia itsejään", Saura tiivistää elokuvansa ytimen. Ajatus on tärkeä. Se avaa Sauran tarinan kolmeenkymmeneen ikävuoteen ehtineestä Anasta, jonka persoonaa rakennetaan hänen lapsuutensa hatarien muistikuvien kautta. Onko elokuvassa kuitenkaan kyse pelkästään Anan muistoista vaiko vain toiveista, joita hän elää uusiksi kullatun lapsuutensa välityksellä, sitä ohjaaja ei paljasta.

Elokuvan keskeisenä teemana välittyy kuolema. "Analle, lapselle, hänen äitinsä kuolema merkitsee äidin katoamista, mikä taas tarkoittaa että koska tahansa äiti voi tulla takaisin", Saura jatkaa. Hänen mukaansa kuolema ei näyttäydy nuorelle Analle lopullisena vaan väliaikaisena tilana, jonka todellisuus muuntuu hänen omien tarpeidensa mukaan. Korppi sylissä alkaakin nuoren Anan isän kuolemisesta kertovalla jaksolla ja jatkuu kohti Anan fantasiaa, jossa hän surmaisi muut elämänsä aikuiset. Koska Saura rikkoo lineaarisen jatkumon ja kuvaa (nuoruuden ja aikuisen) Anan eri vaiheita päällekkäin, voimme jälleen olettaa, ettei kyse ole suinkaan lapsen toiveesta äitinsä surmaamiseen, vaan aikuistuneen Anan fragiilista toiveesta irtautua niistä kahleista joihin hän varttui.

Ehkä juuri koska Korppi sylissä on raikkaasti monisävytteinen ja arkinen kuin myös hyvin hyväntuulinen elokuva, on Sauran kuva ihmisestä helppo hyväksyä. Hän ei moralisoi meitä, enemmälti koskettaa ja muistuttaa lapsuutemme kullatuista mielikuvista. Sanalla sanoen Cría cuervos lohduttaa meitä viattomuutemme kadottua. Monien katsojien mieliin jääkin juuri myös myöhemmällä urallaan elokuvien parissa menestynyt Ana Torrent (hänen lahjakkuutensa oli ohjaajan sanoin yksi elokuvan toteutumisen ehdoista), jonka tulkitsema nuori Ana tarjoaa ylleen kasatun aikuisuuden taakan alta tuulahdukseen vilpitöntä kapinaa. Sopiikin kysyä mihin viittaa Premieren myötä uusiohitiksi nousseen Jeanetten kaksi vuotta aiemmin levyttämä pop‑laulu "Porque te vas?" – miksi lähdit pois?

Alkujaan heikosti kotimaassaan menestyneestä elokuvasta on sittemmin muodostunut tärkeä luku siihen espanjalaisen elokuvaan, joka syntyi Francon diktatuurin kukistumisen jälkeen. Elokuva vaatiikin aikansa. Sauran kerronta on hyvin rauhallista, eikä se etene selkeän juonen puitteissa. Impressiot syntyvät nuoren ja aikuisen Anan kohtaamisista suvun perintönä kulkevan kartanon sisuksissa. Muistot, ajatukset, unelmat ja toiveet, jotka he molemmat elivät, ovat elokuvan lopussa kypsyneet elämänkokemukseksi. Ajatus on rauhallinen, kenties myös kivulias. Kun lapsuuden Ana lähtee viimeiselle matkalleen, koululaitokseen, ymmärrämme Sauran ajatuksen ihmisen muuttumattomuudesta. Lapsen meissä on menehdyttävä, jotta saavutamme muistoillemme merkityksen.