Matti Erholtz

Zinda (2005)

Ohjaaja:

• Sanjay Gupta

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sanjay Gupta

Vahva ehdokas maailman turhimmaksi uudelleenfilmatisoinniksi on tämä Bollywood-versio Park Chan-wookin käsittämätöntä arvostusta nauttivasta kökköilystä Oldboy (2003). Ideana ihan kiinnostava juttu ei käytännössä kuitenkaan toimi, koska Gupta on jokseenkin lahjaton ohjaaja ja on tyytynyt Oldboyn lähes kuva kuvalta rekonstruoimiseen, jolloin melkein kaikki alkuperäisteoksen heikkoudet ovat siirtyneet kopioonkin. Oldboyn perusongelmalle eli todella heikolle tarinalle ei Gupta ole pystynyt tekemään mitään. Joiltakin pieniltä osiltaan Zinda on sentään esikuvaansa parempi, ja rehellisenä roskana se on toki Parkin onttouttaan kumisevaa tekotaidetta suositeltavampaa katsottavaa.

Tapahtumapaikkana Zindassa on Bangkok ja Sanjay Dutt esittää siellä asuvaa menestyvää intialaista tietokoneohjelmoijaa, joka kaapataan huvilansa rantalaiturilta ankeaan yksityisvankilaan neljäksitoista vuodeksi, juuri kun hänen vaimonsa on tulossa ilmoittamaan hänelle olevansa raskaana. Juonenkäänteet ovat tarkalleen samat kuin Oldboyssä joten niistä ei sen enempää. Zindan alkupuoli suurin piirtein käytävätappeluun asti on selvästi Parkia napakammin ohjattua elokuvaa. Pois on jätetty sellaiset Oldboyn älyttömyydet kuin elävän mustekalan syönnit sun muut symboliikat, ja Gupta keskittyy ihan vain tarinan kertomiseen.

John Abrahamin esittämän pääpahiksen ilmestyttyä kuvaan leffa hyytyy ja ainoaksi jännitysmomentiksi jää, onko Zindan loppuratkaisu samanlainen kuin Oldboyssä vai ei. Kun tyyppi suljetaan neljäksitoista vuodeksi vankilaan olettaisi että siihen on joku todella painava syy. Oldboyssä syy on niin naurettava että jo pelkästään se riittäisi tuhoamaan elokuvan, ilman Parkin pompöösiä ja laahaavaa ohjaustakin. Zindassa vangitsemisen syytä on hieman muutettu ja hyvä niin, mutta samalla Gupta on vain joutunut ojasta allikkoon. Kun yhdestä Oldboyn keskeisestä juonielementistä on nimittäin luovuttu joutuu Gupta keksimään leffaansa ihan uuden, omaperäisen lopetuksen ja tässä Zinda menee metsään totaalisesti. Zindan loppu on melkein alkuperäistä Oldboytäkin kamalampaa katsottavaa, mikä on jo melkoinen saavutus.

Väkivallan suhteen Zinda on huomattavasti rankempi kuin Bollywood-elokuvat yleensä (elokuva meni sensuurin läpi leikkauksitta). Intian vanhapoika riehuu vasaran ohella myös poran kanssa eikä graafisuutta kaihdeta. Yksi Guptan "nerokkaimmista" omista ideoista on pistää päähenkilö harjoittelemaan sellissään japanilaisten tv‑elokuvien avulla mestarilliseksi samuraimiekan käyttäjäksi, mutta eivät ne miekkailukohtaukset sitten tullessaan kovin kaksisia olekaan. Tanssinumeroiden poisjättäminen on Guptan suurimpia erheitä, jos joku elokuva olisi kaivannut muutamaa piristävää jorauskohtausta niin juuri Oldboy. Laihana lohtuna kuullaan ääniraidalla pari kolme tylsähköä jollotusta. Oikeastikin vankilassa lusinut Sanjay Dutt näyttelee sinänsä ihan hyvin, rooli nyt vain on sitä mitä se on, ja sama pätee John Abrahamiin. Miss Universum 2000 Lara Dutta pärjää Sanjayta avittavana taksikuski Jennynä ihan hyvin. Hypnoottisimmasta näyttelijäsuorituksesta vastaa silti ehdottomasti Duttin Oldboy-peruukki, joka on aika rouhea. Sille toinen tähti.