Matti Erholtz

Plook mun kuen ma kah 3 (1990)

Ohjaaja:

• Panna Rittikrai
• Prapon Petchinn

elokuva arvostelu

Ohjaus: Panna Rittikrai, Prapon Petchinn

"(My movies) are popular among taxi drivers and som tam vendors and security guards and Isaan coolies. My loyalest fans are folk people in the far‑out tambons, where they lay out mattresses on the ground and drink moonshine whisky while watching my outdoor movies." — Panna Rittikrai

Panna Rittikrain 80‑luvulla ohjaamien n. viidenkymmenen halpiselokuvan taso vaihtelee täysin katsomiskelvottomista räpellyksistä viihdyttävyytensä säilyttäneisiin pirteisiin toimintapläjäyksiin. Ainakin ei‑thaimaalaisen nykykatsojan kohdalla Panna-halpisten kiinnostavuus korreloi suurin piirtein niiden sisältämän martial arts ‑toiminnan määrän ja laadun kanssa. Liika tuliaseiden käyttö taas syö kiinnostavuutta siitä ymmärrettävästä syystä, että pienellä budjetilla on vaikea toteuttaa hyvännäköisiä ammuskelukohtauksia. Tähän asti vcd:llä julkaistuista Panna-leffoista zombeja, huumoria ja kungfua yhdistelevä Plook mun kuen ma kah ‑sarja on saanut suosiota. Arvostelun alla on sarjan kolmas osa.

Juonisynopsis jää vcd:n tekstittömyyden takia pakostakin vain suuntaa-antavaksi, mutta yritetään. Elokuvan alussa raskaasti aseistettu miesjoukko tekee selvän luonnon helmaan pystytetyn alttarin ääreen hiljentyneestä ihmisjoukosta. Motiivista on vaikea sanoa mitään mutta jengi ainakin pistää teurastuksen jälkeen poskeensa kaiken alttarille asetetun ruoan ja ottaa siltä talteen jonkin kasvin (ginseng?) mustanpuhuvan juuren. Rituaalin pakoonpäässyt vetäjä jahdataan kiinni ja hänen päänsä irrotetaan machetella.

Reppuselkäinen, aurinkolaseihin ja cowboyhattuun sonnustautunut munkki saapastelee Hyvät, pahat ja rumat ‑tunnarin soidessa paikalle ja onnistuu jollain tavalla yhdistämään tyypin pään takaisin ruumiiseen ja herättämään hänet henkiin. Munkki antaa Päättömälle hattunsa, lasinsa, ison tukun rahaa ja lähettää hänet kaupunkiin suorittamaan jotain tehtävää.

Kaupungissa Päätön tutustuu kahden naisen ja neljän miehen muodostamaan huijarijengiin, jonka pukukoodi näyttäisi olevan huivi ja haalarit. Alun teurastuksen toimeenpannut ryhmäkin ilmaantuu kuvaan ja kaikenlaista pientä nujakointia tapahtuu näiden kahden jengin ja Päättömän välillä. Joitakin hienoja taisteluliikkeitä nähdään muttei mitään pitempiä matseja. Musta juurenkappale tuntuu olevan se juttu jota kaikki tavoittelevat.

Plook mun kuen ma kah 3:n alkupuoli sujuu ehkä enemmän huumorin kuin toiminnan merkeissä, ja esimerkkinä elokuvan komiikasta voisi mainita juoksevan vitsin pahisjengin oudoista ruokailutavoista: aina kun jostakin löytyy esim. paistettu kananpoika jengiläiset kerääntyvät piiriin sen ympärille, johtaja antaa merkin ja kaikki syöksyvät yhtä aikaa ruuan kimppuun. Yleensä nimenomaan pomo jää ilman muruakaan ja sekös vasta on hauskaa.

Juoni alkaa paksuta vcd:n kakkoslevyn puolimaissa. Päättömällä on vaikeuksia pitää päätä harteillaan, mutta apuun tulee yliluonnollisilla voimilla varustettu harmaakaapuinen munkki, jota esittää muista Panna-elokuvista tuttu huonohampainen ja pienikokoinen, mutta erittäin ketterä stuntmies. Harmaakaapu rökittää pahisjengin brutaalein ottein leffan parhaassa kungfu-kohtauksessa, jossa nähdään sekä kohtalaisen vaikuttavaa akrobatiaa että Pannalle tyypillisiä stuntteja, kuten lautaseinän läpi rysähtämisiä yms. Harmaakaapua vastaan manataan apuun zombie, jota esittää Panna itse. Leffa päättyy eksentriseen Harmaakaapu vs. Panna ‑matsiin, jossa myös maagiset voimat ovat käytössä.

Kotikutoisen näköinen mutta hyvällä otteella ohjattu Plook mun kuen ma kah 3 kuuluu selvästi niihin onnistuneisiin Panna-elokuviin. Kungfua ja stuntteja on joissakin muissa Pannan leffoissa enemmän, mutta letkeä tunnelma, ennalta-arvaamaton juoni ja tietyt wtf‑elementit pitävät tässä kyllä mielenkiintoa yllä toimintakohtausten välilläkin. Panna tulee mukaan elokuvaan siis vasta aivan sen loppuvaiheissa, mutta rooli onkin sitä vaikuttavampi, ja pieni katsojille tarkoitettu kulmakarvan kohotus tutun naaman ilmestyessä kuvaan on kullanarvoinen. Harmaakaapu on omalla tavallaan ihan intensiivinen näyttelijä ja on mukavaa nähdä hänet näinkin isossa roolissa. Huivipäätytöt ovat eloisia ja kivoja.