Antti Tohka

The Wild Blue Yonder (2005)

Ohjaaja:

• Werner Herzog

elokuva arvostelu

Ohjaus: Werner Herzog

Kehutun Grizzly Manin (2005) jälkeen entinen ohjaajanero Werner Herzog päätti luoda The Wild Blue Yonder ‑nimisen, tieteiselokuvan keinoja käyttävän, "runoteoksen". Tämä "runoteos" toteutettiin kaivamalla roskiksesta sekalainen läjä arkistomateriaalia mm. astronauteista ja sukeltajista. Tämän lisäksi naamanvääntäjä Brad Dourif palkattiin muutamaksi tunniksi seisomaan kameran eteen. Budjetti on liikkunut jossain normaalin kotivideon alapuolella ja todennäköisesti joltain EU‑taholta kusetetut tuotantotuet on käytetty huumeisiin.

Elokuvan juoni on yksinkertaisempi kuin yksinkertainen, Brad Dourif on ihmisen näköinen alien, joka on matkustanut miljoonia valovuosia Wild Blue Yonder ‑nimiseltä planeetalta maapallolle, koska oma planeetta oli tuhoutumassa. Alieni kertoo kameralle faktat siitä, mikä on ihmiskunnan meininki ja mihin se johtaa. Välillä kuvataan roskakasaa. Tuttujen maneereittensa avulla näyttelijä Dourif pitelee ohjaaja Herzogin tilkkutäkkiä kasassa vaivuttaen katsojan myötähäpeän ja raivon sekaiseen hypnoosiin.

The Wild Blue Yonder on tyypillinen egomaanikon taideteos, jossa käsikirjoittajan (myös Herzog) yksi idea paisutetaan väkipakolla taidelajin (ja tuotantotukien maksimoinnin) vaatimiin mittoihin, tässä tapauksessa täyspitkäksi elokuvaksi. Ensishokista toivuttuani elokuvan turhuus ja tylsyys tuudittivat minut valveuneen, joka olikin mielenkiintoinen tunnetila katsoa elokuvaa. Enää aivoni eivät läpikäyneet kysymyksiä, joissa sana "miksi" toistui, vaan olo oli kuin takkavideota seuratessa. Mielenkiintoista elokuvassa on se, että se on tehty "ei mistään". Tässä mielessä kyseessä on ihan mielenkiintoinen taiteellinen kokeilu. Toisaalta minusta mielenkiintoisempi kokeilu olisi ollut se, että ohjaaja olisi tehnyt omasta paskastaan hatun ja kävellyt tämä hattu päässänsä vaikka Punaista Toria ympäri. Totuus on kuitenkin se, että kaikesta turtumisesta huolimatta, olisin mielelläni lyönyt Herzogia vasaralla päähän, jos hän olisi elokuvan loputtua ollut kättelemässä katsojia (moni teatteriyleisöstä poistui hyvissä ajoin ennen "runoteoksen" loppua).

The Wild Blue Yonderin perusteella on hyvin vaikea olla lukematta ohjaaja Werner Herzogia niiden taiteilijoiden pariin, joiden oikea paikka olisi nykyään narrigalleriassa jossain Elton Johnia esittävän vahanuken vieressä.