Mika Vallinen

Speed Freaks Video (1989)

elokuva arvostelu

Trilogian päätösosa Speed Freak Video on nimensä mukaisesti kuvattu videolle eikä filmille kuten Wheels of Fire ja Streets on Fire ja se on muutenkin useampaa astetta heikompi teos. "Speed Wheel Santa Cruz Team Video" lukee alaotsikkona ja sitä se myös on, reiluun tuntiin on ängetty lähes neljäkymmentä skeittaria joten on selvää että laatu on todella vaihtelevaa. Osioita on muutaman sekunnin räpellyksistä monen minuutin hurjiin vauhdikkaisiin runeihin, vetäjinä aiemmista leffoista tutut kovimmat nimet sekä tuoreempia ja myös selkeästi heikompitasoisia skeittareita. Parasta on videon alkuosa jossa on vahvasti aistittavissa oldschoool-skeittauksen viimeisten aikojen henki ja uuden ajan tulo, flippejä vedetään jo urakalla, rappujen yli hyppiminen on yleistä ja vauhtia on tullut valtavasti lisää takavuosien kävelyvauhdissa tehtyihin temppuihin. Kun videon tyyli selkenee ja tajuaa kokonaisuuden katkonaisuuden se alkaa ikävän nopeasti puuduttaa ja viimeistään yksitoikkoiset vertti‑ ja pool-kohtaukset saavat silmäluomet lurpsumaan. Tälle idealle rakennettuna 70 minuuttia vain on aivan liian pitkä aika, puoli tuntia tai hieman vajaa olisi juuri sopiva kesto.

Positiivisin juttu löytyy jälleen ääniraidalta joka toimii tässäkin hyvin vaikka tuhnuinen saundi ja äänenvoimakkuuden vaihtelut siitä nauttimista häiritsevätkin. Vanhaa Dinosaur Jr. diggaria innostaa videossa käytetty runsas bändin musiikki, Bug-levyltä (1988) kuullaan neljä biisiä. Myös Descendentsiä, Screaming Treesiä ja Black Flagia kuuluu rullailun taustalla.

Vaikka Speed Freaks on sarjan ylivoimaisesti heikoin lenkki, se näyttää vastauksen mieltäni pitkään askarruttaneeseen kysymykseen siitä, miten käy jos liian lähellä vilkasliikenteistä tietä skeittaavalta karkaa lauta ns. hanskasta. En suosittele kokeilemaan.