Tomi Hautakangas

Downtown – Die nackten Puppen der Unterwelt (Down Town, 1975)

Ohjaaja:

• Jesús Franco

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jesús Franco

Downtown on ohjaajansa kohta 200 elokuvan tuotannossa ainutlaatuinen sillä Franco esittää itse sankaria, puertoricolaista velmua dekkaria, joka joutuu Lina Romayn johtaman lesboparin kiristysoperaation pelinappulaksi. Suurin osa elokuvasta on takaumaa, joka seuraa alun prologimonologia: öisiä katuja vaellellessa Franco tekee chandlermaisin sanankääntein katsojalle selväksi, että on päättänyt laittaa pisteen lepakkokaksikon bisneksille automaattipistoolillaan. Tyylilajina on siis nollabudjetin kevyehkö eroottinen trilleri. Elokuvan rakenne on ennalta arvattavasti epätyydyttävä, eli taattua francofiilin iltapuhdetta, jossa töksähtävän lopun jälkeen jää äimistynyt tässäkö‑tää‑nyt‑oli-fiilis ja katsominen alkaa välittömästi alusta uudestaan.

70‑luvun puolivälissä Lina Romay oli valkokankaalla kuumimmillaan ja tässä itseoikeutetusti femme fatale ‑roolissa kietomassa päähenkilöä pauloihinsa Francon WIP‑leffoista tutun miellyttävän sleazyn Martine Stedilin esittämän pikkublondiapurinsa kanssa. Luksusta tarjoaa varsinkin Romayn yökerhonumero, jossa hän vetää diivan elkein seksikkään ranskalaisen kabareeiskelmän rinnat paljastavassa iltapuvussa. Myös itse auteur heittää naispuolisia fanejaan ilahduttavan alastonkohtauksen.

Francon rento naistenmiehen rooli poikkeaa huomattavasti maestron normaaleista voyeristisista ja masokistisista impotentti-cameoista (mm. Juliette, 1970 & Una rajita para dos, 1984) tai uran toisesta pääosasta, eli Exorcismin (1975) neuroottisesta herra Vogelista. Tuntuu suorastaan paradoksaaliselta todistaa ohjaajan trademark eli Lina Romayn alapäähän suunnattu tussuzoomi, joka lähtee yleiskuvasta, jossa Franco pyöriskelee itse divaanilla kolmantena pyöränä. Yleensä kyseisen maneerin nähdessään katsoja intuitiivisesti olettaa ohjaajan itsensä olevan kameran takana. Kuvaus ei tosin ole aivan yhtä pakkomielteisen syväluotaavaa kuin vaikka samoihin aikoihin valmistuneessa Das Bildnis der Doriana Grayssa, joten stunt-kuvaajan käyttö on uskottavampaa kuin sinänsä houkutteleva ajatus hillittömän tuotantotahdin mahdollistavista Franco-klooneista. Toisaalta kuvaus on mystisesti kreditoitu tutulle pseudonyymille "David Khunne", vaikka kyseistä nimimerkkiä yleensä käyttävä herra esiintyy melkein jokaisessa kohtauksessa.

Sivurooleissa nähdään mm. aina yhtä vakuuttava Paul Muller Francon ja tyttöjen niskaan hengittävänä komisariona, sekä Jesuksen luotto‑ori Eric Falk (mm. Blue Rita, 1977; Ilsa, the Wicked Warden, 1977) kiristettävänä aatelismiehenä.

Missään nimessä Downtown ei ole merkkiteos ohjaajansa filmografiassa, mutta kuriositeettina ehdottomasti alan harrastajien pakkokatsottavaa. Legendastatuksen sinetöi jo pelkästään se, että Markku Sadelehdon kanonistisen artikkelin "Jess Franco ja elokuvan syvin olemus" (Portti 3/1993) avausstilli on juuri tästä elokuvasta. Kuvassa olevaa asetelmaa seuraa francofilian valkokangashistoriaa oleva Linan siipalleen antama kuuma kielari.