Teijo Haavisto

La monaca nel peccato (Convent of Sinners, 1986)

Ohjaaja:

• Joe D'Amato

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joe D'Amato

Vaikka Aristide Massaccesi alias Joe D'Amato tunnetaankin yleisesti sleazen suurmestarina ja kymmenien kalkkunaelokuvien rutiininomaisena väsääjänä, löytyy hänen tuotannostaan myös joukko vakavasti otettavia ja teknisesti päteviä teoksia. Yksi yllättävimmistä löydöistä on vuonna 1986 valmistunut Convent of Sinners (La monaca del peccato), jonka D'Amato ohjasi omalle Filmirage-tuotantoyhtiölleen.

Tarina avataan yhdellä nunsploitaatioiden vakiotilanteista, kun nuori Susanna Simona (Eva Grimaldi) lähetetään vastoin tahtoaan luostariin hyveitä oppimaan. Lesbolaisesti virittyneen luostarin abbedissa on vakavasti sairas, mutta päättää silti vietellä tulokkaan sänkyynsä. Vuosia abbedissan rakastajana toiminut Sisar Theresa ei kuitenkaan hyväksy tilannetta, vaan yrittää kääntää muut nunnat Susannaa vastaan. Taustalla on Theresan vallanhimo; tämä pelkää nuoren tulokkaan varastavan abbedissan rakkauden ja vaarantavan sen valta-aseman, jonka hän perisi tämän kuoltua. Jouduttuaan ilman omaa syytään luostarin sisäisen valtapelin pelinappulaksi ja muiden nunnien hylkimäksi Susanna kertoo tilanteestaan luostarin rippi-isälle tietämättä, että tämä sinisilmäisyyttään välittää tiedot edelleen Monsignore Albertille, joka taas vie tiedon aina arkkipiispalle asti. Lopulta luostarin sisäiset levottomuudet ja abbedissan yhä paheneva sairaus herättävät myös Vatikaanin huomion, joka lähettää manaajan tutkimaan Susannaan kohdistettuja riivaussyytöksiä.

Keskitason nunsploitaatiota monipuolisemmasta juonesta on kiittäminen Ranskassa 1700‑luvulla vaikuttanutta filosofikirjailija Dennis Diderotia, jonka romaaniin La religieuse tarina perustuu. Ensimmäisen kerran tarina filmattiin jo vuonna 1966 ennen varsinaista nunsploitaatio-aaltoa nimellä The Nun (La religieuse), ohjaajan ollessa tuolloin arvostettu Jacques Rivette. Siinä missä Rivetten versiota on yleisesti pidetty melko kilttinä, ei D'Amato säästele eksploitaatio-auteurin taitojaan tarjoillessaan katsojalle lesboerotiikkaa, ruoskimista, väkivaltaisia manauksia sekä tietysti alastomia nunnia.

D'Amaton edellisestä nunsploitaatiosta Images in a Convent (Immagini di un convento, 1979) poiketen elokuva kuitenkin keskittyy juoneen erotiikkaa enemmän, ja varsinainen seksi jää muutamaan kohtaukseen, eikä silloinkaan sorruta hardcoren näyttämiseen. Muutenkin D'Amato osoittaa poikkeuksellista tyylitajua rauhallisesti etenevän juonen ja hallittujen kuvakulmien muodossa. Guido Anelin ja Stefano Mainettin kaunis kirkkomusiikki luo tunnelmaa pitkien hiljaisten hetkien aikana, kadoten kuitenkin taustalle aina dialogin alkaessa. Tyylikkyyttä tuo myös ohjaajalle tyypillinen kaunis kuvaus, joka muistuttaa enemmän edellisen vuosikymmenen genretuotantoja kuin 80‑luvun puolivälin masentavia italohalpiksia. Lähes kaikkien kohtauksien sijoittaminen sisätiloihin palvelee elokuvan jännittynyttä tunnelmaa, vaikka onkin varmasti enemmän budjetin kuin tyylin sanelema ratkaisu.

Elokuvan aloittava raiskaus sekä nunnan masturbointi pyhimyspatsasta vasten ovat jäljittelemätöntä D'Amatoa, mutta muuten sleaze on kohtuullisen vähissä. Ensimmäisen kolmanneksen elokuva etenee melko irtonaisina kohtauksina, jonka jälkeen eroottinen kuvasto kuitenkin onnistutaan yhdistämään juoneen yllättävän sulavasti.

Myös kaikki näyttelijät hoitavat roolinsa kunnialla. Erityisen vakuuttava on viattomana nunnanoviisina kärsivä Eva Grimaldi, jonka ura jatkui kiinnostavasti Federico Fellinin Intervistassa (1987), Klaus Kinskin sekavassa egotripissä Kinski Paganini (1989) ja 80‑luvun lopun italialaisissa roskaelokuvissa (Lamberto Bavan La máscara del demonio, 1989; Carnimeon The Rat Man, 1988). Monien D'Amaton seksploitaatioiden tähti ja Laura Gemserin edesmennyt aviomies Gabriele Tinti ilahduttaa pienessä roolissa arkkipiispan kanssa luostarin tilanteesta neuvottelevana Monsignor Albertina.

La monaca del peccato on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos genren ystäville, vaikka myöhäinen valmistumisvuosi ja pahamaineinen ohjaaja antaisivatkin odottaa aivan muuta kuin laadukasta elokuvakokemusta.