Esa Linna

Repo Man (1984)

Ohjaaja:

• Alex Cox

elokuva arvostelu

Ohjaus: Alex Cox

Emilio Estevez on Otto Maddox, ahdistunut punknuori jolle eivät perinteiset työt maita. Marketin pomokin vittuilee vain vieressä. Otto tapaa Budin, kokeneen kommareita ja kristittyjä vihaavan "repo manin" eli perintämiehen, joka käy hakemassa velkaongelmissa painivien autot takaisin. Vaikka työ on usein vaarallista, sopii se Otton elämäntyyliin vallan hienosti. Samaan aikaan USA:n hallitus etsii vuoden 1964 Chevy Malibu ‑autoa, sillä vaikuttaa siltä että alienit ovat ottaneet auton haltuunsa. Samaa kertoo Oton tapaama Leila, joka työskentelee United Fruitcake Outletissa (UFO), joka on alieneita etsivä järjestö.

Repo Man on brittiläisen Alex Coxin ensimmäinen pitkä elokuva ja jos minulta kysytään, myös miehen paras tuotos (muita mm. mainio Walker, 1987 ja Sid & Nancy, 1986). Cox on epäilemättä nokkelalla dialogillaan ollut jonkinasteinen esikuva Quentin Tarantinon tuotannolle, sillä Repo Manin keskusteluissa on jotain hyvin samaa kuin Q:n klassikoissa. Toinen vertailukohta voisi ainakin Repo Manin kohdalla olla Aki Kaurismäki, sillä yhteneväisyyksiä löytyy niin kuivasta huumorista kuin päähenkilöiden lähtökohdistakin. Juonen ja tapahtumien hulluus, anarkistisuus ja yllätyksellisyys kruunaa hela hoidon. Repo Man ei varmasti ole kaikkien makuun, sillä meininki ei missään vaiheessa ylly kovin riehakkaaksi – suurin osa tapahtumista sijoittuukin auton sisälle, kahden ihmisen keskustelujen lomaan.

Emilio Estevezin tunnistettava nauru ja piristävä virne on tässä vielä hakemassa oikeaa muotoaan ja välillä ylinäyttely tuskastuttaa. Onneksi mukana Otton kamuna on amerikkalaisen elokuvan kivikasvojen uskottavimmasta päästä oleva Harry Dean Stanton, joka pelkällä läsnäolollaan saa Estevezin hakusalla olevat taidot unohtumaan. Tärkeässä sivuosassa nähdään mainio luonnenäyttelijä Tracey Walter Millerina, ufoihin uskovana outona hyypiönä, joka yllättää mm. miehekkäät punaniskatyökaverinsa kertomalla John Waynen olevan homo.

Arvostelua ei voi kirjoittaa mainitsematta unohtumattomasta Circle Jerksin esiintymisestä – jonka aikana Otto toteaa masentuneena: "Noistako joskus muka pidin?" – ravintolan kamalana housebandina (mukana myös Bad Religionin nykyinen kitaristi Greg Hetson ja mm. Danzigin yhtyeestä tuttu Chuck Biscuits) sekä väkevästä soundtrackista (Circle Jerks, Black Flag, Iggy Pop, Suicidal Tendencies, Fear, jne).

Alex Coxin punk-tausta näkyy eritoten Ottossa ja sivuosahenkilöissä, joita ei kuitenkaan kohdella yhtään sen kunnioittavammin kuin ketään muutakaan elokuvan henkilöitä. Repo Man on ajaton elokuva sillä keskusteluita ja tapahtumia ei ole liikaa sidottu tekovuoteen. Loppuratkaisu on aivan legendaarinen, joka toki sopii Repo Manin muuhunkin kuvastoon täydellisesti.