Esa Linna

Casa d'appuntamento (French Sex Murders, 1972)

Ohjaaja:

• Ferdinando Merighi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ferdinando Merighi

French Sex Murdersin tapahtumat sijoittuvat pariisilaisen ilotalon ympärille, jossa tapahtuu murha. Epäillyn perään päästäänkin, mutta syyllisen matka katkeaa onnettomuudessa, samalla kuin tämän kaulakin. Murhat eivät vain tähän lopu, joten etsivä Pontainelle riittää päänahan raapimista enemmän kuin olisi arvannutkaan.

Elokuvan alussa mystinen mies pakenee Eiffel-torniin ja putoaa alas, hypnoottisen jazzin soidessa soundtrackilla. Samalla hetkellä ääniraita muuttaa muotoaan tunnelmalliseksi viihdemusiikiksi. Tämänkaltainen leikkaus on toteutettu sen verran töksähtelevästi, että naurussa on jo tässä vaiheessa pitelemistä. Hymy ei hyydy lopputekstien aikanakaan, kun selviää että French Sex Murdersin on leikannut itse Bruno Mattei. Yllättävämpää on huomata E.T.:n erikoistehosteista Oscarin napanneen Carlo Rambaldin tehneen riemukkaat gore-efektit.

Töksähtelevyys leimaa French Sex Murdersia koko elokuvan ajan, mutta giallon tahattoman hauskaa puolta esitteleviä kohtauksia on ripoteltu tasaisin väliajoin. Näin aiheeseen perehtynyt ja roskaa rakastava katsoja saa varmasti koko rahan edestä viihdykettä, kun tylsiä hetkiä ei juurikaan ole. On toimintaa, verta ja alastomuutta sekä vallan mainio soundtrack – kaikkea mitä tällaiselta elokuvalta vaaditaankin. Visuaaliselta ilmeeltään elokuva ei ole kovin mieleen jäävä kuin ehkä ilotalon värimaailman sekä edellä mainitun, naurettavan tornista putoamisen osalta. Turha siis odottaa argentomaista tyylittelyä – French Sex Murdersin tyyli piilee tuottajansa häpeilemättömyydessä, josta osa tosin selviää Mondo Macabron levyn mukana olevalta dokumentilta.

Tuottaja Dick Randall on siis osannut vetää oikeista naruista tuottaessaan elokuvan, jossa on paljasta pintaa, väkivaltaa, rahoittajia useista eri maista (joista jokainen on saanut elokuvaan omat alueelliset oikeudet) sekä Humphrey Bogartin look-alike Robert Sacchi. Sacchi näyttää paikoin uskomattoman paljon esikuvaltaan, joten tunnelmakin on tällöin jotakuinkin käsittämätön. Kun vielä pakkaukseen lisätään Anita Ekberg, mm. Jess Francon mainio luottokasvo Howard Vernon sekä jumalaiset Barbara Bouchet, Rosalba Neri ja Evelyne Kraft, tietää viihdyttävyysasteikon olevan korkealla. French Sex Murders ei ole missään nimessä hyvä elokuva, vaan hauskan huono giallo-henkinen tekele, jota kelpaa katsella isossakin porukassa.