Ilja Rautsi

Memories of Murder (2003)

Ohjaaja:

• Bong Joon-ho

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bong Joon-ho

Pieni poika istuu keskellä kullankeltaista peltoa ja nappaa käteensä heinäsirkan. Taivas on kirkas ja tuuli puhaltaa halki pellon. Kamera siirtyy mieheen, joka kumartuu katsomaan pellon vieressä olevaan ojaan. Siellä on mädäntyvä naisen ruumis, jonka kelmeällä iholla muurahaiset vilistävät. Näin alkaa elokuva Memories of Murder, ja samankaltaisia siirtymiä seesteisen kauniista hetkistä inhimilliseen helvettiin kirjoittaja-ohjaaja Joon‑ho Bong käyttää tehokkaasti läpi koko tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan.

Etelä-Korea 1986. Sotilasdiktatuurin johtaman maan poliisivoimat sekä yhden pikkukylän väki joutuivat kovalle koetukselle sarjamurhaajan tappaessa 10 ihmistä viiden vuoden aikana koko ajan hirvittävimmillä tavoilla. Tappajaa ei koskaan saatu kiinni. Elokuva seuraa kahden paikallispoliisin ja Soulista apuun tulevan etsivän epätoivoista jahtia rankkasateessa nuoria naisia surmaavan murhaajan jäljillä. Takapajulan poliiseilla ei ollut vielä mitään käsitystä varsinaisesta etsivätyöstä, vaan työnkuva koostui lähinnä epäiltyjen pieksemisestä. Näin ollen ratkaisevia todisteita kadotetaan ja poliisien ja kyläläisten välit kiristyvät entisestään. Epäiltyihin lukeutuu kehitysvammainen mies, jonka kasvot ovat palaneet ja joka tuntuu tietävän ensimmäisestä murhasta enemmän kuin syyttömän olisi mahdollista.

Bong onnistuu hienosti luomaan aidolta tuntuvan maailman, jossa epäpätevät poliisit pala palalta tuhoavat oman tutkimuksensa. Ei välttämättä kannattanut joutua pienenkään rikoksen uhriksi tai sellaisesta epäillyksi 80‑luvun Etelä-Koreassa. Rikospaikalle päästetään ketä vain, syyttömiä ihmisiä kidutetaan kuulusteluissa ja shamaanin neuvosta turvaudutaan jopa taikakeinojen yrittämiseen. Samaan aikaan psykopaattinen murhaaja jatkaa hirmutekojaan ja nainen toisensa jälkeen päätyy kuolemaan keskelle märkää mutaa.

Elokuva ei kuitenkaan tuomitse poliisien ristiriitaisia menetelmiä, vaan vain esittää ne kylmän rauhallisesti mustan huumorin sävyttämänä. Koska murhaajaa ei koskaan saatu kiinni, ei häntä tietenkään elokuvassakaan voida varmuudella nimetä. Jännitys kasvaa silti lähes sietämättömäksi kohtauksissa, joissa päänsä visusti kuvan ulkopuolella pitävä mustapukuinen kahjo nappaa ja sitoo uhrejaan.

Bong keskittyykin enemmän tapauksen monipuoliseen esittämiseen kuin sarjamurhaaja-aiheella mässäilemiseen. Tapahtumien vaikutus juttua hoitaviin poliiseihin saa päähuomion, etenkin paikalliskomisario Parkin tajutessa metodiensa turhuuden ja kaupunkilaisetsivä Seon vaipuessa yhä syvempään pakkomielteiseen epätoivoon jokaisen uuden uhrin löytyessä. Kokonaisuus voisi toimia vielä vaikuttavammin, mikäli jommankumman sielunelämään olisi pureuduttu hieman syvemmin. Seon persoonallisuus jää nyt pelkän pätevän etsivän tasolle, kun taas Park on vain sympaattinen hölmö.

Bong käyttää kameraa hillitysti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin verkkaisella tahdilla. Vahvoihin näyttelijöihinsä luottava ohjaaja tarjoaa tuon tuosta kauniita hetkiä keskellä hirvittäviä tapahtumia. Varsinaisia murhia hän ei näytä, mutta uhrien ruumiista tarjoillaan kliinisen järkyttäviä otoksia. Poliisien toimintatavat Bong saa esiteltyä harvinaisen yksityiskohtaisesti turvautumatta päälle liimattuun ekspositioon. Kaiken kattava käsittely kääntyy silti myös jossain määrin elokuvaa vastaan, sillä pituutta kertyy sen verran, että puolivälin paikkeilla on havaittavissa pientä paikallaan polkemista.

Memories of Murder jättää hieman järkyttyneen ja turhautuneen olon. Ahdistavat faktat jäävät kaivelemaan mieltä, eivätkä haikean kauniit loppukuvat tarjoa helpotusta. Mysteeri jää mysteeriksi. Käsittelytapa on poikkeuksellinen ja tuntuu tuoreelta erityisesti verrattaessa rutiininomaisiin sarjamurhaajatrillereihin, joissa supernerokas ja mitä merkillisimpiin kekseliäisyyksiin turvautuva pahis kiusaa poliiseja, kunnes kompastuu lopussa omaan nokkeluuteensa.