Ilja Rautsi

The Heart Is Deceitful Above All Things (Petollinen on ihmissydän, 2004)

Ohjaaja:

• Asia Argento

elokuva arvostelu

Ohjaus: Asia Argento

J.T. LeRoyn omaelämäkerralliseen kirjaan perustuva elokuva kuulostaa masentavalta katsottavalta etukäteen. Pikkupoikana itseään myymään päätyneen ja narkkariksi ajautuneen Leroyn elämä on sittemmin kääntynyt parempaa päin hänen päästyään irti huumeista ja ryhdyttyään kirjailijaksi, mutta miehen lapsuus ja nuoruus oli niin synkkää aikaa, että väärissä käsissä aiheesta olisi helpolla muovautunut itsetarkoituksellista synkistelyä tai sentimentaalista soopaa.

Jeremiah (Jimmy Bennett, vanhempana Dylan ja Cole Sprouse) on elänyt seitsemän­vuotiaaksi asti rauhallista elämää kasvatusvanhempiensa luona, kunnes oikea äiti Sarah (Asia Argento) päättää haluavansa sittenkin kasvattaa 16‑vuotiaana synnyttämänsä lapsen itse. Jeremiah'n elämä tekee täyskäännöksen huoraamalla itseään elättävän äidin retuuttaessa häntä mukanaan tien päällä ja päätyessä jatkuvasti uuden miehen syliin. Äiti kuitenkin kyllästyy menoon suhteellisen nopeasti ja hänen taas hylättyään poikansa Jeremiah joutuu ojasta allikkoon tiukkaan uskonnollisuuteen nojaavien isovanhempiensa luokse.

Juonikuvauksesta huolimatta elokuva ei ole rakenteeltaan mikään perinteinen nyyhkytarina tai muutenkaan kerronnallisesti yksioikoinen. Argento ei sorru missään vaiheessa sentimentaalisuuteen tai hahmojen demonisointiin, vaan antaa tuomitsematta tekojen puhua puolestaan. Tarina on kerrottu Jeremiahin silmien kautta, ja elokuva pitäytyy tässä koko kestonsa ajan. Koska Jeremiah on vasta pieni lapsi, ei hän osaa toimia kuin ainoiden läheistensä esikuvan kautta. Kaikki normaali ja tasapainoinen katoaa pojan kasvuympäristöstä sillä hetkellä, kun äiti tulee viemään hänet pois kasvatusvanhempien luota. Tarjolla on vain kaksi ääripäätä; äidin totaalisen itsekäs ja ailahteleva hedonistinen nihilismi, tai isovanhempien vanhoillisen äärikristillinen synnin ja puhtauden jaottelema maailma (joka on tukahduttavalla katsomuksellaan muovannut myös Sarahista sen mitä hän on). Kumpikin "kasvatusmetodi" paljastuu omalla tavallaan yhtä vahingolliseksi – tällaisten voimien puristuksesta ei voi syntyä toimivaa käsitystä elämästä, etenkään lapselle.

Argenton itsensä villin luontevasti esittämä äiti on elokuvassa eräänlainen luonnonvoima – hän vain astuu varoittamatta Jeremiahin elämään kun siltä tuntuu, pistää kaiken sekaisin ja poistuu sitten taas täysin varoittamatta. Poika ei voi muuta kuin totella ja seurata äitiään, inhottavasta ja vahingollisesta tilanteesta toiseen, kuitenkin tavoitellen koko ajan tämän rakkautta ja hyväksyntää. Sarah kuitenkin elää pelkästään hetkessä ja pelkästään nautinnolle. Kun lapsi taas alkaa tylsistyttää, on aika häipyä omille teilleen. Argento on myös löytänyt loistavat lapsinäyttelijät Jeremiahin rooliin ja on onnistunut luomaan heille ilmeisen turvallisen työskentely-ympäristön keskellä aiheeltaan rankkaa elokuvaa. Päähän jää erityisesti Jimmy Bennett esittämässä Sex Pistolsin biisiä "Anarchy In the U.K.". Sivurooleista löytyy muun muassa Winona Ryder, Ornella Muti, Peter Fonda, Michael Pitt, Kip Pardue sekä Marilyn Manson (ehkä elokuvan kieroimmassa kohtauksessa Jeremiahin äidiltään omaksuman syöksykierteen kannalta).

Elokuva on kerronnaltaan energinen ja rullaa jatkuvasti eteenpäin. Argento osoittautuu ohjaajana varsin lupaavaksi; The Heart Is Deceitful Above All Things on mallina ja näyttelijänä uransa aloittaneen naisen vasta toinen täyspitkä elokuva, mutta näkemys on jo vahva ja omaperäinen. Dario-isän vaikutteet näkyvät lähinnä omintakeisessa visuaalisuudessa ja tyytymättömyydessä tavallisiin kerronnallisiin ratkaisuihin. Jeremiahin harhat on kuvitettu stop motion ‑animaatiolla, joka ei kuitenkaan kertaakaan tunnu irralliselta elementiltä. Päinvastoin, surrealistiset osuudet vahvistavat hienosti lapsen näkökulmasta kerrottua tarinaa. Argenton musiikkivalinnat (mm. Subhumans) rytmittävät hienosti kuvia ja huumori on mukavan rääviä. Elokuva on sisällöltään hirvittävän synkkä, mutta ei ankea. Kokonaisuus on räväkkä, saarnaamista hienosti välttävä kannanotto itsekästä ymmärtämättömyyttä vastaan ja vastuun sekä empatian puolesta.