Tatu Piispanen

Return of the Chinese Boxer (1975)

Ohjaaja:

• Jimmy Wang Yu

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jimmy Wang Yu

Kungfua, ninjoja, samuraita, junakaappaus, thai-boksaajia, kahdeksanpiippuinen konekivääri, uhkeahuulinen japanilaiskaunotar, zombeja, irtopää ja juovuksissa soperteleva Jimmy Wang Yu. Viimeistään juuri sekunti sitten Sinun pitäisi huomata sisimmässäsi pakottava tarve hankkia käsiisi Return of the Chinese Boxer, mikäli se on jostain syystä vielä näkemättä. Elokuva ei nimestään huolimatta jatka Jimmyn varhaisen superhitin The Chinese Boxerin (1970) tarinaa, vaan nyt liikutaan jopa täysin eri aikakaudella (1800‑luvun loppu): miehillä on ponihännät ja ruuti on keksitty. Ainoastaan Kiina vastaan Japani ‑asetelma on tallella, muuten Return of the Chinese Boxer irrottautuu The Chinese Boxerin edustamasta perinnetietoisesta kungfu-kerronnasta täysin omiin sfääreihinsä.

Return of the Chinese Boxer on silkkaa neroutta alusta loppuun. Jo alkuteksti-intron demonstraatio on hienompaa kuin mitä monet elokuvantekijät ovat koskaan saaneet aikaan. Kungfu-elokuvan kategoria toimii pelkkänä viitekehyksenä villeille kohtauksille, jotka usein päättyvät katsojan totaaliseen pärähtämiseen. Aivan viimeistään siinä vaiheessa kun Jimmy Wang Yu räjäyttää kaksi hanhea heittoveitseen kiinnitetyllä dynamiitilla tajuaa katsovansa kiistatonta klassikkoa. Koko elokuva on niin täynnä mielikuvituksellisia ideoita, että se pistää tosissaan ihmettelemään mikä perkele on pidätellyt suurinta osaa 70‑luvun Hongkong-ohjaajia hieman irrottelemaan tylsistä kaavamaisuuksistaan. Kungfu, western, huumori, kauhu ja chambara sekoittuvat fantastiseksi late night ‑katsomiskokemukseksi. Kun Jimmy laittaa thai-bokserit liukastelemaan kaatamaansa öljylammikkoon, taustalla soi mykkä-slapstickeistä tuttu pianonpimputus. Seuraavalla kuvassa heidät jo mäiskitäänkin kuoliaaksi.

Nuoruusvuosistaan epäedustavasti vanhentunut Jimmy Wang Yu esittää kiinalaisen nyrkkeilijänsä narsistisen ylivoimaisena supertaistelijana, joka kykenee yliluonnollisiin akrobaattisiin ja lihasvoimallisiin suorituksiin, kuten seiniä pitkin juoksenteluun sekä vastustajan keihäänkärjellä tasapainotteluun. Sankari jää kuitenkin miltei sivuhahmoksi. Elokuvan pääjuoni liittyy jotenkin keisarillisen japanilaishallinnon aikeisiin valloittaa Kiina ja kantotuolisaattueen ympäriinsä kuljeskeluun. Tasaisin väliajon paikalle pamahtaa viileän teemamusiikin saattelema voittamaton Jimmy, joka tekee polttopuita jokaisesta kotimaansa vihollisesta. Hahmon taustaa tai historiaa ei vaivauduta valottamaan millään tavalla, hän vain juoksee ensimmäiseen taistelukohtaukseensa, ilmoittaa tekevänsä mitä tahansa Kiinan puolesta ja kirmaa takaisin metsään. Pinteestä pelastettu saattue on yhtä äimänä kuin katsojakin.

Mutta eivät ne pirun japsit helpolla lannistu: Jimmyn päiviltä päästämiseen palkataan veitsiekspertti, munkkikarpaasi (Kam Kong) ja pahamaineinen revolverisamurai Black Crane (Lung Fei). Ninjat turvautuvat jopa mustaan magiaan manaten kolme vahingoittumattomilta vaikuttavaa kungfu-zombia ylös arkuistaan. Jossain vaiheessa muistellaan jonkun taistelulajiturnamentin voittajia: areenalla ottavat yhteen mm. klaaninsa viisauksia jatkuvasti laukova, ketjupommilla varustetulla viikatteella (älä kysy) aseistautunut silmälappusoturi ja jättiläiskokoinen läskimahapainija, joka on pukeutunut mustaan Ku Klux Klan ‑huppuun. Yhden kilpailijan erikoistyyli on ampua vastustajansa pistoolilla! Turnajaiset eivät oikeastaan liity elokuvan juoneen mitenkään, mutta erikoislaatuisten tyylien yhteenotto on kiistatonta hupia. Kisailusta sikiää myös käsittämätön sivujuonne, jossa kaikenkarvaiset martial artistit juoksevat pääpalkintoina luovutettavien helmien perässä. "All fighters like to see pearls. So why should I bring mine along?"

Perinteisessä mielessä tarkasteltuna Return of the Chinese Boxerista löytyy paljonkin kritisoitavaa, mutta näin tekevät missaavat koko elokuvanautinnon. Tarina on turhan sekava, hahmot onttoja ja elokuva epätasaisesti rytmitetty. Mahtavien toimintajaksojen välissä on turhan pitkiä suvanteita. Paikoin hillittömäksi kiekumiseksi yltyvä enkkudubbaus tekee kuitenkin keskustelukohtauksistakin yhtä suurta nautintoa.

Erikoismaininnan ansaitsee vielä kutkuttavan omalaatuinen, Enter the Dragonista (1973) ja Bond-filmistä 007 ja kultainen ase (1974) väijymisideansa varastava lopputaistelu. Yhteenotolla ei ole juurikaan tekemistä kungfun kanssa, mutta se lukeutuu silti genren ikimuistoisimpiin. Aivan Jimmy Wang Yun One Armed Boxer ‑elokuvien täydellisyyteen Return on the Chinese Boxer ei yllä, mutta harva teos pääsee edes näin lähelle. Siwasta lämmintä kaljaa, eilinen pizza ja dvd‑soittimeen Return of the Chinese Boxer. Kotisohvalla on mahdotonta olla hihkumatta.