Tatu Piispanen

Mahjong Heroes (1981)

Ohjaaja:

• Li Pei-chuan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Li Pei-chuan

Uhkapelikomedia on pahasti epäonnistunut, kun se ei ole hauska eikä sen peleissä ole minkäänlaista uhan tuntua. Mahjong Heroesin parhaassa kohtauksessa elokuvan koominen kevennysidiootti läiskyttää naisen t‑paidalle vettä ja jää suu auki tuijottamaan näkyviin kasteltuja nännejä. Ihan totta, tämä on elokuvan ehdoton kohokohta.

Hongkongin hallitsevan mahjong-keisarin vetäytyessä eläkkeelle, tämän viekas vaimo May (Betty Ting Pei, jonka vuoteelle muuan Bruce Lee heitti henkensä) ja pojanpoika Johnson (Chin Siu Ho) päättävät ratkaista jättiomaisuuden perijän pelipöydässä. Vaimo kieroilee veteraanipelaaja Kwok Chun (Yueh Hua) kanssa, joten märkäkorva-Johnsonin on hakeuduttava liukasliikkeisen mahjong-mestari Yin Xiu‑liun (lukuisia pelimiesrooleja tehnyt Patrick Tse, mm. Challenge of the Gamesters, 1981 ja Winner Takes All, 1982) oppiin pystyäkseen korjaamaan potin.

Sitten pelataan. "Toiminta" on yhtä tylsistyttävää kuin minkä tahansa mahjong-pelin seuraamisen voisi kuvitellakin olevan. Palikoita siirrellään ja keräillään. Taidokkaita pelinappulakikkailuja Challenge of the Gamestersin ja God of Gamblersin (1989) tyyliin on turha odottaa eikä matseista löydy minimaalisintakaan intensiteettiä. Itse en tajua mahjongin säännöistä mitään, mutten usko elokuvan tarjoavan suurempia viboja asiaan vihkiytyneillekään. Komedia on rasittavaa pöhköilyä. Seuraavan kerran kun soittimessani pyörivään elokuvaan ilmestyy Yue Tau Wan eri suuntiin pyörivine silmineen, heitän koko paskan parvekkeelta.

Mahjong Heroes on niin mitätön tapaus, että siitä on hankala sanoa oikein mitään. Se ei ole edes kyllin huono siihen, että sen surkeudesta voisi todella avautua. Kuvitelkaa nyt katsovanne jotain vitun mahjongin pelaamista puolitoista tuntia.