Mikko Kojo

L'umanoide (Humanoidi, 1979)

Ohjaaja:

• Aldo Lado
• Enzo G. Castellari

elokuva arvostelu

Ohjaus: Aldo Lado, Enzo G. Castellari

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Päätä särkee niin kuin edellisenäkin vuonna, eikä videonauhuriin päädy Felliniä tai Kurosawaa vaan likaisesta vhs‑kopasta kaivettu Humanoidi. Kalkkunaa on siis sittenkin jäänyt joululta tähteeksi. Hetken aikaa myönnän olevani huolestunut, ovatko korvani salaa suippenemassa vai miksi hyllyyni on päätynyt huonon lastenelokuvasarjan italialainen kopio, mutta vakuuttavat krediitit muistuttavat miksi olen tähänkin päättänyt heikkona hetkenä rahaani sijoittaa. Alkutekstien jälkeen mielenterveyteni kyseenalaistaminen tosin jatkuu ja kaikki paitsi Humanoidi tuntuu jossain vaiheessa sitä mielenkiintoisemmalta. Vaikka ei elokuva tosin aivan kädetön ole.

Ok, lähdetäänpä niistä krediiteistä. Ohjaajana kohti elokuvallista haaksirikkoa hääri Aldo Lado, ja pienemmistä tehtävistä löytyy niin Enzo G. Castellaria, Antonio Margheritia, Giannetto de Rossia ja Ennio Morriconea. Näyttelijät ovat löytyneet liki kaikki Kuuraketista (Moonraker, 1979): Barbara Bach, Corinne Clery ja itse Richard Kiel. Tässä vaiheessa pää alkaa mennä sekaisin entistä pahemmin, ripataanko tässä Tähtien sotaa vai Tähtien sotaa ripannutta Bondia?

Juoni on luonnollisesti huttua: paha lordi Graal (Ivan Rassimov) yrittää vallata koko maailman ilkeän tohtori Kraspinin ja Lady Agathan (Bach) avustamana. Graalilla on tietenkin mustat kuteet ja kylän suurin kypärä, mikä ei yllätä sen enempää kuin hyvisten valkoiset asusteet. Onko Bachilla päässä hiukset, huppu vai jotain muuta jää arvoitukseksi. Richard Kielillä on nahkaisen lentäjänhatun scifistinen versio. Maininnan arvoisia seikkoja juonessa on se, että Clerysta yritetään tehdä seerumia Bachin pitämiseksi nuorena ja Kielistä tulee humanoidi, mikä tarkoittaa, että mies menettää puhekykynsä ja partansa.

Mitäs vielä... Clerylla on apuna nokkela aasialainen pikkupoika Tom Tom ja Kielilla Kanapak-merkkinen robottikoira, jonka peräpäästä valuu kellertävän ruskeaa liukastetta. Kielin ja koiran liikuttava jälleennäkeminen kuuluisi worst moments of Italian cinema ‑listalle ja se on paljon se niin kuin jokainen yhtään laajemmin elokuviin tutustunut tietää. Yuen Woo‑ping, eat your heart out, Humanoidin toimintakoreografia on ylittämätöntä. Lähinnä mieleen tuleva haastaja Humanoidille tällä saralla on Dolemite. Erikoistehosteet ovat varsin koherentteja, etenkin kun niitä ympäröivän muun elokuvan ottaa huomioon. Eikä kaikki elokuvan huumori ole edes tahatonta.

Miksi muuten tätä kirjoitan? Takakannestahan oleellisen on voinut lukea. "Lord Graal, maailmankaikkeuden superkonna, aikoo vallata koko linnunradan. Hullu tiedemies, tohtori Kraspin, on kehittänyt hänelle uuden aseen: humanoidin. Humanoidi näyttää ihmiseltä ja käyttäytyy kuin ihminen, mutta se on robotti. Kun robotille on annettu joku tehtävä, kukaan ei voi sitä pysäyttää tai tuhota sitä. Nuori tutkija yrittää etsiä keinoa pysäyttääkseen Lord Graalin humanoidiarmeijan. Mutta aikaa on vähän. Ensimmäinen humanoidi on jo saanut kammottavan tehtävän. Humanoidi on tulevaisuusjännäri ja tieteiselokuva, jossa on mahtavia sotakohtauksia ja tihenevää jännitystä."

Olisikohan sittenkin kannattanut vain lukea tekijänimet IMDb:stä eikä katsoa Humanoidia...