Ilja Rautsi

Laser Mission (1989)

Ohjaaja:

• BJ Davis

elokuva arvostelu

"...enthralling thriller filled with action and incredible fight sequences..."

Tuhansien goottien idoli ympäri maailmaa ja Steven Seagalia ihan hitusen verran ilmeikkäämpi (mutta ei yhtä hauska) Brandon Lee esittelee kyseenalaisia taitojaan kökössä ö‑luokan toimintarymistelyssä, jolla ei ole mitään syytä olla Space Odyssey ‑nimisessä laatikossa – saati sitten olemassa. Juonikuvioon toki liittyy nimellisesti sana "laser", mutta itse elokuvassa ei kertaakaan sellaista nähdä vaikka aiheesta keskustellaankin useaan otteeseen.

Juonikuvio on repliikkejä myöten nähty satoja kertoja, sekä paremmin että huonommin toteutettuna. Humoristisen nokkela (tämä selviää siitä, että ihmiset sanovat hänelle niin, ei varsinaisesti mistään hauskasta tai nokkelasta repliikistä) palkkasoturi Michael Gold (Brandon Lee) yrittää saada ydinaseeksi muutettavan laserin keksineen professori Braunin (Ernest Borgnine, jonka olen jotenkin onnistunut näkemään ainoastaan tällaisissa elokuvissa) Kuubasta Amerikkaan, vapauden ja muun sen sellaisen kehtoon. Ilkeä eversti Kalishnakov (Graham Clarke) kuitenkin kaappaa miehen itselleen pahoja suunnitelmiaan varten ja heittää Goldin vankilaan, kaiketi siksi että tämä virnuilee niin ärsyttävästi tilanteesta riippumatta.

Uskaliaan sekä pitkästyttävän paon jälkeen Gold hyppää laskuvarjolla keskelle tolloja kuubalaisia sotilaita ja hämää heitä tekoviiksillä ja uskomattoman huonolla katsokaa-kun-Brandon-yrittää-kuubalaista-aksenttia ‑show'lla antamaan hänelle auton. Seuraavaksi Brandon järkyttää esittämällä kyttyräselkäistä kerjäläistä ja ottaa yhteyttä professori Braunin tyttäreen Alissaan (Debi Monahan, kandidaattini Vuoden Ärsyttävin Kimittäjä ‑kilpailuun), kikkaratukkaiseen blondiin joka nähdään tästä eteenpäin suurin piirtein jokaisessa kohtauksessa, yleensä määkien kimittämässä.

Pahat natsit, eikun siis kommarit, ahdistelevat Braunia ja ovat muutenkin pahoja ihan yleisellä tasolla. Nyt jo rakastuneet Gold ja Alissa matkaavat halki aavikon ja tappavat ilkeitä kätyreitä, jotka ilmestyvät kohteliaasti yksitellen heidän peräänsä. Kliimaksi tapahtuu natsien, siis kommarien kaivoksella jossa he orjuuttavat rumia ulkomaalaisia pahojen aikeittensa saavuttamiseksi. Brandon tappaa Obersturmführ-eversti Kalishnakovin kerran, mutta tämä ryömii vielä sinnikkäästi esiin. Sitten Brandon tappaa hänet uudestaan, yhtä huonoin tuloksin. Brandon tappaa hänet vielä kerran, nyt ilmeisesti onnistuen. Kaikilla on hauskaa paitsi katsojalla.

Laser Mission on tyhmä, tylsä, päämäärätön, epäkiinnostava, huonosti kerrottu, huonosti kirjoitettu ja erittäin huonosti näytelty. Leen ainoa keino ilmaista itseään on joko hymyillä tai ottaa lasit päästään, toisinaan jopa jonkun toisen päästä. Mitään taistelutaitojaan hän ei esittele, eikä kukaan muukaan. Debi Monahanin päätehtävä on olla permanentattu ja kirkua. Ohjaaja B.J. Davis on stunt-mies, mutta toimintakohtaukset ovat kömpelöitä ja ennalta arvattavia eikä niissä ole mitään rytmiä taikka vauhtia. Laser Mission on sitä kuuluisaa elokuvallista ongelmajätettä, juuri sellaista sorttia jota aina krapulan kourissa vastoin parempaa ennakkotietoa ja kiihkeitä varoitussignaaleja aivokuoresta huomaa hipertelevänsä vuokraamon hyllyn perukoilta, ajatellen: "Tämä voisi olla hauska." Se ei ole. Eivät ne (no melkein) koskaan ole. Laser Mission on täyttä paskaa, mutta ei edes pahalta haisevaa tai kiinnostavan näköisestä koostumuksesta valmistunut, se vain on eikä tee muuta kuin olla möllöttää. Aivan kuin sinäkin sen nähtyäsi.

Elokuvan tyhmin repliikki jonka vielä muistan: "You are not a sergeant! You are a WO‑MAN!!!"