Esa Linna

Hunch (2003)

Ohjaaja:

• Jirakitt Nakpong
• Manton Nakpong

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jirakitt Nakpong, Manton Nakpong

"Ross celebrate the new position by invite her friends to trip. While everybody are funny, she feels that are someone stares at her all time. Then, they play an ouija so Ross and the spirit are connected. After that her friend is disappeared and the strange occurrences and happened. Who is that spirit? Who is the murder?" Edellämainittu hulvattomuus on tämän thaimaalaisen amatöörielokuvan dvd‑julkaisun takakannesta. Sääli sinällään, että kaikki hauskuus oli jotakuinkin sitten siinä.

Elokuvan "juoni" kertoo viidestä nuoresta, jotka lähtevät viettämään kesäänsä syrjäiseen taloon, jossa kannattaakin sitten pelata spiritismiä. Peli houkuttelee naishaamun paikalle terrorisoimaan seuruetta, mutta tapahtuvien murhien syitä ei ehkä voi langettaakaan haamun piikkiin. Huu!

Suhteellisen tyylikkäät kannet paljastavat kaikessa karmeudessaan tökerösti tehdyn amatöörielokuvan, jonka yksittäiset huvittavat trash-kohtaukset eivät enää pelasta mitään mitä pelastettavissa olisi. Kuten jo takakansiteksti todistaa, on käsikirjoitus päätähuimaava, ja syvällinen dialogi sisältää legendaarisia lausahduksia kuten: "If the sexy ghost cames out, I would rape her and show you." Hunchin pystyy juuri ja juuri katsomaan edellämainittujen dialogin helmien sekä virheiden bongausten ansiosta. Osasyynä niin sanottuun viehättävyyteen on tekstittäjä, jonka ammattitaito on ilmiselvästi tasoa all your base are belong to us. Näyttelijät ovat nuoria, laihoja, kauniita ja todella kamalia puupökkelöitä, jotka varmaankin luulivat tekevänsä uutta Ringiä (1998). Lisäksi heille on ilmeisesti kerrottu, että kameraan katsominen on sitten pirun tärkeää.

Kaiken kaikkiaan Hunch on kokemuksena aika helvetin epämiellyttävä. Kuvauksen taso vaihtelee tärisevästä räpellyksestä ammattimaisiin crane‑shot‑ ja vedenalaiskuvauksiin, ja vaikka elokuvaa ei olekaan kuvattu filmille, on kamerakalusto väreistä ja tarkkuudesta päätellen ollut kuitenkin kohtuullisen hyvä. Äänet taas on onnistuttu tyrimään totaalisesti puheen ollessa melkoista muminaa, taustaäänien jäädessä minimiin – eikä thaimaalainen tekno taustamusiikkina ainakaan tätä junttia sytytä. Mielenkiintoisin kulttuurinen ero verrattuna esimerkiksi Hollywoodin teinikauhusukulaisiin löytyy elokuvan erotiikasta, joka on tilanteessa kuin tilanteessa herkempää kuin vaikkapa Kauniissa ja rohkeissa (1987–).

Dvd:n audioraidaksi voi muuten valita täysin uuden tekniikan: Dobly Digital.