Markus Sorsa

Teenage Hitchhikers (Liftaritytöt, 1974)

Ohjaaja:

• Jerome S. Kaufmann

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jerome S. Kaufmann

Teenage Hitchhikers kertoo kahden tytön, Mousen ja Birdin, matkasta Amerikassa peukalokyydillä. Tyylilaji on komedia. Matkallaan tytöt törmäävät esimerkiksi hassuun raiskaajaan, rikkaaseen lesboon, supertähtien elkeitä viljelevään folk-orkesteriin, neitsyyttään pihtaavaan Jennyyn sekä vapaata seksiä harjoittavaan hippikommuuniin.

Elokuva etenee ilman sen kummempaa juonta näistä etapeista toiseen. Jokaisessa etapissa on aina sama kaava: rahattomat tytöt esiintyvät viattomina neitoina ja yrittävät joko kusettaa uhreiltaan rahaa tai päästä kiusaajiensa kynsistä käyttämällä seksuaalisuuttaan hyväkseen. Välillä onnistaa, välillä ei. Henkilöhahmot eivät sen kummemmin kehity elokuvan aikana eikä Teenage Hitchhikers oikeastaan ala mistään sen kummemmasta tapahtumasta kuin mihin se päättyykään. Huono elokuva, siis monien mittapuiden mukaan. Kyseessä on tavallaan eräänlainen versio Graalin maljan metsästyksestä: kaksi urheaa ritaria kohtaa vaaroja matkalla kohti jumalaista päämääräänsä. Paitsi, että Mouse ja Bird ovat siis harvinaisen päämäärättömiä. Jonkinlainen 70's update teemasta, siis.

Elokuva vihjaa onnettomaan lapsuuteen, Bird kertoo menettäneensä neitsyytensä 11‑vuotiaana, sekä siihen, että kotona ei kukaan kaipaa. Kotoa ei myöskään ole saatu mitään eväitä elämässä selviämiseen. Ainoa tapa tytöille selvitä onkin käyttää niitä avuja mitkä luonto on antanut, eli tissejä ja tussuja.

Eräänlaisena vertailukohtana tyttöjen valitsemalle elämäntavalle elokuvassa on pihtari-Jenny, joka taivaltaa suuren osan matkaa tyttöjen kanssa. Hän on karannut kotoa, koska hänen kokemattoman poikaystävänsä avuttomat seksiyritykset ovat Jennystä niin noloja. Mouse ja Bird nauravat Jennylle ja usein pilkkaavatkin tätä, mutta samalla useaan otteeseen puolustavat tämän koskemattomuutta matkan aikana. Tästä ehkä käykin ilmi mikä ristiriita Teenage Hitchhikersista tekee mielenkiintoisen: elokuva on komedia, ja sellaisenakin pitkälle ns. kreisikomedian suuntaan viety. Kaikki henkilöhahmot (paitsi Mouse ja Bird) ovat äärimmäisiä karikatyyrejä: suttaisia vanhoja miehiä, manipulatiivisia ja petollisia naisia, jotka kaikki ovat olemassa vain tullakseen vedätetyiksi tyttöjen toimesta. Tätä taustaa vasten tytöt kuvataan mielenkiintoisella tavalla eräänlaisiksi häikäilemättömiksi pelureiksi, jotka taitavasti käyttävät kaikkia aseitaan näiden perustavanlaatuisella tavalla pahojen olentojen kusettamiseen. Kuitenkin monessa kohtaa tytöt myös saavat nenilleen itsekin.

Teenage Hitchhikers on oikeastaan tuhma satu, missä kuljetaan lumotun metsän poikki kohdaten mörköjä ja peikkoja. Kuitenkin se ankkuroi alppiseksi-tyylisen komediansa muutamalla terävällä vedolla 70‑luvun amerikan todellisuuteen luoden erikoisen tumman alavireisen sävyn koko elokuvaan. Erityismaininnan ansaitsee vielä se, että Teenage Hitchhikers on visuaalisesti mukavan nokkela. Kamera ei vain seiso huoneen nurkassa ja tallenna, vaan ohjaaja Jerome S. Kaufmann (esiintyen krediiteissä sekä pseudonyymillä Gerri Sedley että Rod Whipple) luo komediaansa monessa kohtaa rohkeillakin vedoilla. Usein kikkailussa mennään luonnollisesti myös sukkana metsään, mutta lopputuloksesta huokuva yrityksen ja erehdyksen meininki pitää katsojan ainakin hereillä, missään vaiheessa Teenage Hitchhikers ei nimittäin ole liian tylsä. Elokuva sille, joka ymmärtää.