Ilja Rautsi

Resident Evil: Apocalypse (2004)

Ohjaaja:

• Alexander Witt

elokuva arvostelu

Ohjaus: Alexander Witt

Resident Evil: Apocalypse on toinen episodi Resident Evil ‑kauhupelisarjaan perustuvassa elokuvallisessa jatkoseikkailussa. Itsenäiseksi elokuvaksi sitä ei pysty kutsumaan sen enempää kuin kuuta juustoksi. Elokuvassa ei ole alkua tai loppua ja se muistuttaa lähdemateriaaliaan todella paljon shokkiääniin nojaavilla jatkuvilla yllätyshyökkäyksillä sekä tutuilla pahvihahmoilla. Elokuvaversiossa vain ei itse saa osallistua tapahtumiin joten pitkästyminen on automaattista. Kokonaisuus on silti tyhmällä tavalla hauskempi kuin ensimmäinen osa, joten jotain tässä on kai saavutettu.

Juoni... suokaa anteeksi, pakko pysähtyä nauramaan hetkeksi... no, ei tässä mitään juonta ole. Minihameilla ja pistooleilla varustetut anorektiset mallit juoksentelevat ympäriinsä lahdaten zombeja kaupungissa, jonka ympärille on rakennettu muuri hyvin pikapikaa, ettei tartunta pääsisi leviämään koko mantereelle. Muu maa ei paljon kaupungista tunnu välittävän ja Iso Paha Yhtiö päästää vielä sinne valloilleen Nemesis-projektiksi kutsumansa jättiörkin. Ykkösosan sankari Alice (Milla Jovovich) riehuu tässäkin ja mukaan on otettu myös peleistä tuttu Jill Valentine (Sienna Guillory), jonka sisääntulo on naurettavin hetki Hollywood-elokuvassa vähään aikaan.

Kaikkea aiempaa Romerosta 28 Days Lateriin (2001) surutta ja oivalluksetta ryöstöviljelevän elokuvan olisi ihan yhtä hyvin voinut ohjata vaikka tienviitta; kyllä se suunnan osoittaa mutta muita funktioita on aivan turha edes odottaa. Leikkaaja on samasta puusta veistetty ja yhdessä nämä ihmelapset saavat jokaisen vauhdikkaan kohtauksen auttamattoman sekavaksi. Näyttelijät ovat yhtä karismaattisia kuin käärepaperi, hahmot yhtä kiinnostavia kuin hidastuksella pyörivä video kuivuvasta sementistä ja kokonaisuudessa yhtä paljon järkeä kuin Beatles-covereita soittavassa oravakvartetissa.

Mutta silti: elokuvassa on stripparizombeja. Sekä iso ja ruma nahka-asusteisiin puettu lihamöykky, joka jahtaa minihamebimboja raketinheittimen kanssa. Surullista kyllä, stripparizombeja näkyy vain parin sekunnin ajan, samoin lapsizombeja ja dobermanzombeja. Mikä tekijöitä oikein vaivaa? Sietäisi saada jo rikossyytteen niskoihinsa jos laittaa elokuvaansa stripparizombeja mutta ei käytä niitä. Tästä voi syyttää ykkösosan "käsikirjoituksesta" ja ohjauksesta vastannutta Paul W.S. Andersonia – joka on tälläkin kertaa naputellut aakkosia peräjälkeen kaiketi siinä toivossa että ne menisivät edes oikeaan järjestykseen – sekä ohjaaja Alexander Wittiä, josta ei välttämättä tulisi lahjakkaampaa vaikka häntä löisi lahjakkuuskepillä toistuvasti päähän. Haluaisin silti yrittää. Resident Evil: Apocalypsen sisällä piileskelee todellinen roskaelokuvasaavutus, joka päästetään ainoastaan ajoittain nostamaan rumaa mutta viehkeää päätään.

Suosittelenkin että mahdolliset katsojat hukuttavat suosiolla ison nipun aivosolujaan alkoholin tarjoamaan pehmeän sumeaan suohon (siten ei tule edes mietittyä kaikkea sellaista kuten miksi kuolleet nousevat haudoistaan jos virus tarttuu vain puremalla...) ja ottavat mukaan joukon samanhenkisiä tai muuten vain aivokuolleita ihmisiä. Kertakatselukännielokuvana Resident Evil: Apocalypse on nimittäin juuri sitä, mitä auktoriteettiaan väärinkäyttävä lääkäri määräsi.