Mika Vallinen

Big Wednesday (Villit vuodet, 1978)

Ohjaaja:

• John Milius

elokuva arvostelu

Ohjaus: John Milius

Arveluttavista poliittisista mielipiteistäänkin tunnettu John Milius (Conan – barbaari, 1982; Red Dawn, 1984) ohjasi ylivoimaisesti mielenkiintoisimman elokuvansa 70‑luvun lopussa. Big Wednesday on kuvaus nuorista surffareista 60‑ ja 70‑lukujen Kaliforniassa, nuoruuden päättymisestä ja muutoksesta joka tuona ajanjaksona maailmassa tapahtui. Joku voisi ihmetellä miksi niinkin hippihenkinen laji kuin surffaus kiinnostaa asehullua konservatiivia niin paljon, että hän teki yksittäisiin elokuviin (mm. Ilmestyskirja. Nyt., 1979) kirjoittamiensa surf-kohtausten lisäksi aiheesta kokonaisen elokuvan. Milius vietti lapsuutensa Malibun rannoilla vanhempien surf-gurujen opastuksessa, juuri sellaisten, joita Big Wednesdayssa pikkupojat katsovat ylöspäin ja pitävät idoleinaan.

Elokuva alkaa 60‑luvun puolivälistä. Matt (Jan‑Michael Vincent), Jack (William Katt) ja Leroy (Gary Busey) ovat parikymppisiä kaveruksia jotka asuvat rannalla ja elävät merestä. Päivät kuluvat laudan päällä ja yöt juhlimalla. Elämäntyyliään ikuisena pitävät nuoret kohtaavat kuitenkin vääjäämättömästi muutoksen: avioliiton, vanhemmuuden ja taustalla mustana pilvenä väijyvän Vietnamin sodan. Varhaisemman American Graffitin ja myöhemmän, ilmiselvästi Big Wednesdaysta vaikutteita saaneen Fandangon tavoin elokuva kuvaa ystävyyden vahvuutta palvelukseenastumiskirjeiden tippuessa postiluukusta ja varmasti juuri tähän ikäluokkaan eniten vaikuttavan kriisin kohdatessa. Kun alkoholi kuljettaa aaltoja enemmän on niin kaveruussuhteet kuin parisuhdekin tiukilla.

Big Wednesday sisältää loistavaa ajankuvaa Yhdysvalloista noin kymmenen vuoden ajalta: vuonna '65 hulinoidaan rokkareiden kanssa ja 70‑luvulla naureskellaan hipeille (Miliuksen ajatusmaailma ja stereotyyppinen ajattelu tulee kyseisestä kohtauksesta hyvin ilmi), Vietnamia ei juuri kritisoida mutta eipä sota-ansioilla ylpeilläkään. Milius on luonut paitsi erittäin toimivan kokonaisuuden myös riemukkaita yksittäisiä kohtauksia. Alun kotibileet, jotka päättyvät kuokkavieraiden saapuessa uskomattomaan nyrkkitappeluun on kuin suoraan Bud Spencerin ja Terence Hillin elokuvista, ja kutsuntatilaisuus niin henkisiä kuin fyysisiäkin vammoja feikkaavien surffareiden kanssa tarjoavat uuden komediaelokuvan aliarvostetuimmiksi klassikoiksi laskettavia paloja. Muutoin hyvinkin filosofisessa ja pohdiskelevassa elokuvassa pari kevyempää hetkeä tasapainottavat kokonaisuutta ja tasaisesti soljuvat tapahtumat etenevät ilman turhia täytteitä.

Big Wednesday on muutenkin kaikilta osin laadukasta työtä. Näyttelijät aina loistava Gary Busey etunenässä ovat rooleissaan kuin kotonaan Miliuksen hovisäveltäjän Basil Poledourisin alkuperäismusiikin soidessa taustalla. Sivuosissa riemua riittää gorehoundien suosikkien bongaamisessa, mukana on niin Robert Englund kuin Joe Spinellkin ja huimaavissa, upeasti kuvatuissa surffauskohtauksissa nähdään muinainen maailmanmestari Gerry Lopez. Milius on pystynyt luomaan elokuvan jossa surffaus on enemmän kuin vain rentoa puuhastelua rannalla, se toimii näyttävänä metaforana elämälle yleensäkin. Kun varteenotettavia haastajia paremmista tai edes yhtä hyvistä surf-elokuvista ei tule mieleen, voikin Big Wednesdayn julistaa hyvillä mielin maailman parhaaksi surffausleffaksi eikä puhuminen yhdestä hienoimmasta sukupolvikuvauksestakaan ole täysin liioiteltua.