Ilja Rautsi

Hotel (2004)

Ohjaaja:

• Jessica Hausner

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jessica Hausner

Jos rakentaa jännitystä käytännössä katsoen koko elokuvan ajan, pitäisi sen kaiken järjen mukaan jossain vaiheessa lauetakin. Tuntematontakin kun jaksaa pelätä vain tietyn aikaa, ja uhkaavuuden saavutettua lakipisteensä tarvitsisi elokuva jo ihan perusrytmityksenkin kannalta niin sanotun "hetken". Ahdistavan tunnelman toimimisen ehtona on, että se välillä purkautuu tai edes kehittyy, eikä vain pysy koko ajan samalla tasolla. On helppo hitaasti zoomata kohti rätisevää radiota loputtoman monta kertaa, mutta merkityksen liittäminen otoksiin on paljon tärkeämpää ja vaikeampaa. Hotel ei missään välissä saa edes tehtyä selväksi mistä se oikeastaan kertoo.

Nuori Irene (Franziska Weisz) aloittaa työnsä metsän keskellä sijaitsevan hotellin vastaanottovirkailijana, työssä aiemmin olleen naisen kadottua salaperäisesti. Hotellin muu henkilökunta ei täsmälleen ottaen ota häntä avosylin vastaan ja ympäröivä metsä huokuu pimeyttä öisine äänineen. Poliisit käyvät välillä puhumassa henkilökunnalle kadonneen tytön tapauksesta, mutta mitään edistystä jutussa ei tunnu tapahtuvan.

Tuon enempää Hotelissa ei oikeastaan tapahdukaan. Elokuva alkaa sinänsä varsin lupaavasti kameran seuratessa Ireneä pitkin hotellin käytäviä. Valaistus on erittäin täsmällistä ja mustat varjot saavuttavat tarvittavan mystisen läsnäolon. Tunnelma on myös asteen verran vinksahtanut eikä henkilökuntakaan vaikuta täysin normaalilta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jessica Haussnerin ote on viipyilevää sekä näyttelijöihin luottavaa ja tarina tuntuu huolellisesti rakennetulta. Noin puolen välin jälkeen alkaa kuitenkin käydä selville, ettei Haussnerilla ole juurikaan ideaa siitä, mitä hän tällä kaikella haluaisi sanoa. Hotel ei nimittäin kerro mitään mistään, se on pelkästään kokoelma uhkaavan sävyisiä, paikoitellen jopa piinaavia kohtauksia jotka vain yhtäkkiä loppuvat.

Franziska Weisz tekee kyllä pääroolissa hyvää työtä, hänen äärimmäisen hillitty ulkomuotonsa ja vaisu käyttäytymisensä saa Irenen hahmoon vireitä pinnan alle. Haussner ei vain saa Irenen hahmostakaan juuri otetta, joten elokuva jää suurimmaksi osin yhtä etäiseksi kuin näky Irenestä kävelemässä tyhjää käytävää pimeyteen.

Hotelin isoin ongelma sen lisäksi ettei tekijöillä tunnu olevan mitään sanottavaa on se, ettei se koskaan pääse kunnolla edes käyntiin. Eheää kokonaisuutta ei muodostu ja tulee sellainen olo, että viimeinen kohtaus on leikattu jostain syystä pois koko elokuvasta. Hotelia oikeastaan vaivaa sama juttu kuin Nicolas Winding Refnin elokuvaa Fear X, jonka tekijät näyttävät myös olevan enemmän kiinnostuneita pelkän mysteerin esittämisestä, kuin siitä mitä sillä haluavat sanoa. Näistä kahdesta Hotel on tosin vielä heikompi.