Esko Javanainen

A Tale of Two Sisters (Pahan yhteys, 2003)

Ohjaaja:

• Kim Jee-woon

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kim Jee-woon

A Tale of Two Sisters on piristävä poikkeus monasti itseään toistavan aasiakauhun seassa. Korealaiseen kansantaruun perustuva tarina on filmattu aiemmin useampaankin kertaan, mutta ei aivan yhtä mielenkiintoisin lopputuloksin. Perinteisten säikyttelyjen lisäksi A Tale of Two Sisters tarjoilee älykästä kauhua ja tematiikkaa aikuiseen makuun.

Pitkällisen sairastamisen jälkeen sisarukset, Su‑mi (Lim Su‑jeong) ja Su‑yeon (Mun Geun-yeong), palaavat mielisairaalasta kotiin. Elämä vetäytyvän isän (Kim Kap‑su) ja julman äitipuolen (Yum Jung‑ah) kanssa osoittautuu tuskalliseksi jo ensimmäisen päivän aikana. Su‑yeon joutuu välittömästi äitipuolen silmätikuksi ja Su‑mi saa taas lisää murehdittavaa. Uusioperheen goottilaisen kartanon synkät huoneetkaan helpota tyttöjen kotiutumista. Outojen äänien ja yöllisten vierailijoiden pelottama äitipuoli syyttää tyttöjä pahojen henkien tuomisesta taloon, tyttöjen itsensä kokiessa kauhun hetkiä kuolleen äitinsä ilmentymien kanssa.

Kuviltaan hengästyttävän elokuvan sydämenä sykkii taidokkaasti kudottu tarina, joka liikuu useilla eri aikatasoilla ‑ja ulottuvuuksissa. Yksi tällaisen epälineaarisen kerronnan pahimpia ongelmia on punaisen langan hukkuminen osaamattomien tekijöiden käsissä. Kim Jee‑woon onnistuu kuitenkin pitämään kutimet hyppysissään ja epäkonventionaalisen rakenteen monet koukerot avautuvat ihastuttavalla tarkkuudella.

Onneksi Jee‑woon ei alennu aliarvioimaan katsojan älykkyyttä elokuvan lopun sekavissa tunnelmissa, vaan rohkaisee katsojaa ratkaisemaan palapelin itsekseen. A Tale of Two Sistersin uudelleenkatsominen onkin melkoisen antoisaa puuhaa. Vaikka tietää mitä on luvassa, onnistuu elokuva edelleen imemään sisäänsä hämmentävän hyvin. Pelottelut toimivat häiritsevän hyvin vielä lukuisten katselukertojenkin jälkeen.

Todellisen maailman hienoinen latteus tuo kontrastia kartanon sisätilojen epätodelliseen ilmapiiriin – Su‑min särkyneen mielen pimeisiin käytäviin ja nurkkiin. Mielisairaalan psykiatrille kerrotussa tarinassa Su‑min jakaantuneen mielen luoma maailma ja todelliset tapahtumat sekoittuvat hienovaraisesti: äidin itsemurha, Su‑yeonin kuolema, isän syrjähyppy ja niistä aiheutuneet traumat vangitsevat Su‑min omaan mieleensä, häkkilinnun tavoin.

Henkeäsalpaavan kaunis kuvaus, poikkeuksellisen upeat lavasteet ja onnistunut puvustus vievät katsojan keskelle elokuvan tapahtumia surumielisen musiikin säestämänä. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset kruunaavat synkeän kokonaisuuden.