Markus Sorsa

The Lost World (Kadonnut maailma, 1925)

Ohjaaja:

• Harry O. Hoyt

elokuva arvostelu

Ohjaus: Harry O. Hoyt

Kaikkein parhaimmat mykkäelokuvat edustavat vieläkin tietyssä mielessä elokuvailmaisun korkeinta tasoa. Elokuvat, kuten Strike (1925), Battleship Potemkin (1925) ja Sunrise (1927) ovat edelleenkin täysin vertailukelpoisia minkä tahansa uudemman elokuvan kanssa, usein selvästi parempia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi myös huonoja mykkäelokuvia. The Lost World (1925) on valitettavasti yksi niistä.

The Lost World perustuu Sherlock Holmes ‑kirjailija Arthur Conan Doylen samannimiseen bestselleriin. Se kuuluu samaan valkoisen miehen maailmanvalloituskirjallisuuteen kuin vaikkapa Tarzanit tai Jules Vernet. Kirjan kirjoittamisen aikaan maailmassa oli vielä paljon paikkoja, joissa valkoinen mies ei ollut käynyt. Ja paikkahan ei ole kartalla, ennen kuin maitonaama on sille nimen antanut. Näiden kirjojen näkökulma on yksiselitteinen ja varmasti sellaisenaan heijastaa aikakauden käsityksiä: tutkimusmatkailu on urheiden miesten ja kauniiden naisten sankarillista toimintaa. Eikä siinä mitään.

The Lost Worldin tarina on yksinkertainen, Eksentrisen professorin johdolla lähdetään Amazonin viidakkoon etsimään kadonnutta ylänköä jolla elää vielä dinosauruksia. Matkalla kohdataan paljon vaaroja, mutta neuvokkuudella ja ritarillisuudella niistä selvitään. Myös romanssi kukkii. Matkamuistona Lontooseen tuodaan brontosaurus.

Nyt on otettava uudelleen esiin tuolla alkupuolella mainitsemani seikka: kun tämä elokuva oli uusi, maailmasta löytyi vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Sillä oli taatusti uskottavuutta lisäävä vaikutus. Vaikka Euroopassa jo tehtiin korkeatasoisia elokuvia, oli viihteellisen juonielokuvan kehitys vielä lapsenkengissään; yleisö tyytyi todella suoraviivaiseen ja ennalta arvattavaan juoneen. Lopputulos on se, että meidän näkövinkkelistämme The Lost World on auttamattoman vanhanaikainen. Suurin syy lienee se, että käsikirjoituksessa ei ole mitään tasoa, joka toisi kirkasotsaiseen juoneen mitään särmää. Kaikki ovat sankarillisia ja vastuksena ei ole toinen ihminen vaan armoton ja pelottava luonto. Kukaan retkeläisistä ei ole edes ahne!

On kuitenkin yksi pointti miksi The Lost World kannattaa katsoa: Willis H. O'Brienin erikoistehosteet. The Lost World unohdettiin vuosikymmeniksi äänielokuvan tultua, mutta sen dino-osioita esitettiin erillään opetuselokuvina! Toisen anekdootin mukaan kun O'Brien sai dinomateriaalia valmiiksi, Conan Doyle esitti sitä käytännön pilan muodossa tieteellisen seuran jäsenille, jotka ottivat sen aluksi todesta! No, ehkä sen ajan harmaahapsiset tiedemiehet eivät vielä oikein olleet tottuneet elokuvankatsomisen tavoille. Joka tapauksessa faktaa on, että O'Brien työryhmineen teki valtavan työn leikkiessään leluilla kameran edessä. Pari vuotta myöhemmin O'Brien teki tehosteet myös ensimmäiseen The Lost Worldin uusintafilmatisointiin, King Kongiin (1933).

Loppuun vielä eräs huomio: The Lost World on elokuva, jossa on hieman heikkoa ja ennalta arvattavaa juonenkehittelyä sen takia, että saadaan jonkinlainen rakenne dinosauruksia esittelevien kohtausten ympärille. Eräs myöhempi variaatio samasta aiheesta kompastuu täysin samaan ongelmaan: kasataan kliseinen juoni ja juoksutetaan tällä kertaa tietokoneella animoituja dinoja kansan pällisteltäväksi. Aika kuluu, mutta kehittyykö kehitys? Terveisiä vaan Mr. Spielbergille.