Tatu Piispanen

The Flying Guillotine (1975)

Ohjaaja:

• Ho Meng-hua

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ho Meng-hua

Näin se toimii: ota tukeva ote kattilankannen näköisen härvelin koristellusta kahvasta. Heitä lantiosta lähtevällä voimakkaalla kiertoliikkeellä koko rotisko pyörivään ilmalentoon. Pidä toisella kädelläsi koko ajan kiinni kojeen pitkästä rautaketjusta ja korjaa siitä ohjaamalla laitteen lentorataa. Harjaantunut käyttäjä pystyy viskaamaan Lentävää giljotiinia tarkasti jopa satojen metrien etäisyyksiä. Kun vehje laskeutuu kohteesi päähän hatuksi, sen reunoista putoava häkkimäinen teräsverkko vangitsee kaiken hartioista ylöspäin. Uhrin peli on menetetty. Rivakka kiskaisu ketjusta vapauttaa kolme terää, jotka leikkaavat pään siististi kaulasta poikki. Riittävän voimakas nykäisy palauttaa koko laitteen takaisin käteesi ja voit keksiä irtopäälle uusia käyttötarkoituksia.

The Flying Guillotine esittelee ensitöikseen tämän tuhoisan härvelin keksijän: Ching-dynastian korkea-arvoinen virkamies Xin Kang (Ku Feng) pohtii tehokasta ratkaisua poliittisten salamurhien toteuttamiseen, joita häikäilemätön keisari (Kong Yeung) jatkuvasti määrää hänen vastuulleen. Riittävän leuanraavinnan jälkeen syntyy absurdi idea lentävästä giljotiinista, joka tappaa äänettömästi ja varmasti suurienkin etäisyyksien päästä. Leppoisalle saksanpaimenkoiralle tehtävän onnistuneen demonstraation jälkeen Xin saa koulutettavakseen kaksitoista keisarille uskollista huippusotilasta. Heistä on tuleva Keisarillinen giljotiinipoliisi.

Intensiivisessä treenausvaiheessa tusinasta koulutettavista nousee esille kolme kykyä: Ma Teng (Chen Kuan Tai), Xu Shuangkun (Frankie Wei) ja Xie Tianfu (Wong Yue). Katsoja osaa ennustaa jo näyttelijävalintojen perusteella, kuinka näiden kolmen suhteen tulee käymään. Xie Tianfu kokee moraalisen herätyksen kriittistä murhaa suorittaessaan ja sekoaa. Ma Tengin parhautta giljotiininlennätyksen jalossa taidossa kadehtiva, ikuinen toiseksiparas Xu Shuangkun murhaa kelkkaa kääntäneen Xien ja lavastaa Man syypääksi keisarilliseen petokseen. Ma pakenee temppelistä koko jäljelle jääneen giljotiinipartion takaa-ajamana, vetäytyy syrjäseudulle ja perustaa perheen häneen ensi silmäyksellä rakastuvan katutanssijattaren (Lau Ng Kei) kanssa. Mutta menneisyyden haamut eivät jätä Ma'ta. Rauhallinen maanviljelijän elämä ei tule kovin kauaa jatkumaan häiriöttä Keisarin entisellä salamurhaajalla.

The Flying Guillotinen valttikortti on sen esittelemä fantastinen kungfu‑ase. Giljotiinikohtaukset onkin toteutettu hyvin ja naurettavuuden sijasta suhteellisen verettömät teloitusyritykset onnistuvat näyttämään jopa jännittäviltä. Valitettavasti niitä nähdään aivan liian harvaan: The Flying Guillotine on poikkeuksellisen hidas ja toimintaköyhä kungfu-elokuva. Suorastaan verkkaisesti etenevistä 100 minuutista ehkä kymmenen sisältää minkäänlaista toimintaa. Välienselvittelyt hoidetaan pääasiassa pikaisella giljotiiniteloituksella ja kungfu-kyvyt otetaan käyttöön vain äärimmäisessä hädässä. Se vähä taistelu mitä elokuvassa nähdään, on kuitenkin valmistusajankohtastandardein erittäin pätevää.

Toinen positiivinen poikkeuksellisuus The Flying Guillotinessa on sen likaisenruskea ja synkähkö värimaailma, joka erottaa sen tehokkaasti muiden Shaw Brothers ‑elokuvien yhtenevästä visuaalisesta ilmeestä. Yölliset teloituskohtaukset kuvataan kauhuelokuvan keinoin. The Flying Guillotinea onkin viisasta lähestyä toimintahöysteisenä periodijännärinä. Hidasta tempoa ei tosin käytetä kiehtovien henkilökuvien tai jännittävän juonivyyhdin rakentamiseen, vaan se on täysin vilpitöntä hitautta. Yksinkertainen perusjuoni möyritään läpi vammautuneen merinorsun vauhdilla. Tusinaohjaaja Ho Meng‑hua ei saa aseenesittelyn lisäksi tarinaan mitään tarkoitusta. Chen Kuan Tai on pääosassa oma, jykevän karismaattinen itsensä ja muut vetävät roolinsa vähemmän vakuuttavin rutiinein. Kaunis vaimo Lau Ng Kei tosin herätti kiinnostuksen neidin muun tuotannon näkemiseen.

Ho Meng‑hua kierrätti The Flying Guillotinen omaperäistä päänleikkuria ja jopa alkuperäisen kohtauksia vuoden 1977 The Vengeful Beautyssa, jossa Chen Ping taistelee raskaudestaan huolimatta Lo Liehin johtamaa giljotiinijengiä vastaan. Virallinen, huomattavasti toimintapitoisempi jatko‑osa Flying Guillotine, Part 2 valmistui 1978, mutta lähes kokonaan eri tekijätiimillä. Merkittävimmät Shaw-studion ulkopuoliset lentävä giljotiini-elokuvat ovat Jimmy Wang Yu ‑klassikko Master of the Flying Guillotine (1976) ja Raymond Liun kehnohko mutta suosittu The Fatal Flying Guillotines (1977). Tappava frisbee irrotti päitä Suomenkin valkokankailla kun koje teki muistettavan esiintymisen Anthony Wongin käytössä The Heroic Triossa (1993).