Ilja Rautsi

Highlander III: The Sorcerer (Highlander 3: Saalistaja, 1994)

Ohjaaja:

• Andrew Morahan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrew Morahan

Andrew Morahanin ohjaama, huonompi toisinto ykkösestä joka sijoittuu ensimmäisen ja toisen osan väliin, tuomatta kumpaankaan (saati nyt sitten itseensä) mitään lisää. Herättää kyllä kysymyksiä ja eikös se ole aina hyvän elokuvan merkki, se? Ensimmäinen kysymys ei suinkaan ole "mitä helvettiä?" vaan "miksi helvetissä pahis on Mario van Peebles?" Ja miksi hän tekee parhaansa imitoidakseen Clancy Brownia?

Highlander III:ssa tapaamme McLeodin 1990‑luvulla, ja hänellä on poika. Äiti kuoli autokolarissa. Eh? Eikös hän kuollut säteilyyn kakkososan alussa? Missä vaihtoehtoisuniversumeissa nämä elokuvat elävät? Mitähän penskalle sitten tapahtui tämän ja kakkosen vuoden 2025 välissä, saattaa joku kysyä? Sitähän me emme tiedä! Eikä tiedä kukaan muukaan!!! Hyvä kuitenkin että zeistilaiset ovat yhteensopivia maan neitosten kera. Elokuvassa näytetään Lambertin matkailuja maan ympäri sen jälkeen kun hän sai tietää olevansa kuolematon. Kauko-idässä Mr. Miyagi... ei vaan joku toinen äärimmäisen viisas ja taitava käppänä (Mako Conan the Barbarianista) koulii Lambertista mestarimiekkamiehen ja sitten Peebles tappaa käppärän. Vuori sortuu ja Peebles jää sinne vangiksi. Onneksi hän on kuolematon ja selviytyy 1990‑luvulle vuoren alla ja – aaaargh, logiikkapiirit eivät kestä, vahvistusta, vahvistusta, miten Lambert saattoi saada sen "palkinnon" ensimmäisessä osassa jos tämä kuolematon oli koko ajan hengissä? Eikö niitä lasketa jotka ovat maan alla? Mitä jos joku käy ulkovessassa ja tippuu sinne? Tai nukahtaa kaivoskierrokselle? Oliko se vain lumepalkinto? Onko oikea palkinto joulukinkku?

Minähän sanoin että tämä herättää kysymyksiä. Kuitenkin, Peebles herää nykypäivänä ja ihmettelee maailmanmenoa mm. pureskelemalla kondomia kuin ruokaa. Tällä välin Lambert on takaumissaan menneisyydestä tavannut taas uuden rakkauden ja kohtaa täsmälleen samannäköisen naisen 1990‑luvulla (Crashin Deborah Unger), mitään syitä ei taaskaan kerran edes yritetä tarjota, varmaan oletuksesta että se hämmentäisi katsojia jotka ovat jo ehtineet tottua jatkuvaan mysteerin ilmapiiriin. No, Ungerkin rakastuu tähän miljoonien idoliin (varmaan ne kuolleet silmät ovat syy) ja hänen poikaansa. Lambert tappaa Peeblesin ja on taas kerran jotain muuta. Kaiketi väsynyt, eikä enää koskaan halukas vaurioittamaan omiaan tai muitten aivoja esiintymällä yhdessäkään Highlander-elokuvassa. Tai näin sitä voisi luulla.

Tässä välissä syntyi Highlander‑tv‑sarja (1992–1998), jonka pilotissa ihmemiehemme Lambert esitteli laajaa skaalaansa typertyneestä hämmentyneeseen ja sitä kautta hölmistyneen huvittuneeseen. Sarjan idea oli, että McLeodilla on pikkuserkku, joka on myös, ta‑daa, kuolematon. Täh? Ei! Ei kestä ENÄÄ! Mihin hän sitten on hukkunut kaikkina noina vuosina? Onko hänkin avaruudesta? Vai oliko se unta kuten Dallasin kolmas kausi (1979–1980)? Miksi hän päätyi samaan skottikylään kuin Lambert? Tukivatko he toistensa tarinoita? Kuka söi kesävoin? Mistä tässä on KYSE?!!!

En ole itse sen kummemmin sarjaan perehtynyt, eikä se varsinaisesti liity Lambertiin, joten asiaa ei tarvitse tässä laajemmin käsitellä. Sarjalla on omat innokkaat faninsa, kuten jokaisella sci‑fi‑ ja fantasiasarjalla yleensäkin, tasosta riippumatta. Internetistä löytyy myös Highlander-hahmoista kertovaa fan/slash ‑fiktiota, johon ei myöskään maksa vaivaa perehtyä. Tiedän myös, että myöhemmin tehtiin lyhytikäiseksi jäänyt toinenkin sarja jossa oli pääosassa joku kuolematon naispuolinen murtovaras. En edes yritä miettiä miten se sotkee tarinaa tähän asti. Sarjoissa ei kuitenkaan ymmärtääkseni käsitellä mitenkään tätä avaruusolioaspektia vaan palataan tuohon "se on eräänlaista taikaa" ‑lauseeseen. Ei voisi enää kahjommaksi mennä, sitä ajattelee, mutta nurkan takaa esiin tulee Highlander: Endgame.