Ilja Rautsi

Highlander: Endgame (Pelin loppu, 2000)

Ohjaaja:

• Douglas Aarniokoski

elokuva arvostelu

Ohjaus: Douglas Aarniokoski

Neljäs ja toistaiseksi sekä toivottavasti viimeinen osa sijoittuu nykypäivään. Ohjaajana Douglas Aarniokoski, ilmiselvä kuvallisen ilmaisun nero. Tämä elokuvatus unohtaa kokonaan kakkos‑ ja kolmososan ja yhdistää uusilla ja ihmeellisillä tavoilla ensimmäisen osan ja tv‑sarjan maailmat. Mukana jälleen epämääräinen joukko uusia kuolemattomia, jotka saavat vielä epätoivoisesti jotain tolkkua etsivän katsojan miettimään mistä ihmeestä näitä ikuisesti eläviä jatkuvasti oikein putkahtelee. Elokuvan trailerissa (jossa muuten on paljon materiaalia jota ei itse elokuvassa nähdä, vaikka se näyttää olevan olennainen osa "juonta") kerrotaan että "There can be only one....but this time it TAKES TWO!" Eli mukana on myös televisiosta tuttu Connorin serkkupoika. Ja uusi pahis Bruce Paynen muodossa sekä epämääräisiä leikkauksia historian havinaan joissa ei ole järjen häivääkään. Tämä Paynen esittämä äärimmäisen pahuuden ilmentymä taistelee myös pyhällä maalla koska hän ei kuulemma välitä säännöistä. Mitä? Olivatko ne siis vain ohjenuoria eivätkä sääntöjä ollenkaan? En ymmärrä. Mistä tässä on kyse? Miten tämä liittyy taas tulevaisuuteen? Onko maailma tullut hulluksi?

Vedetäänpä taas henkeä. Noin. Hyvä. Elokuva jatkuu. Serkkua esittävä Adrian Paul on jo lähes Lambertin veroinen yhden ilmeen pitäjä, joskaan ei puoliksikaan yhtä mielenkiintoinen. Juoni sanelee, että hänen on pakko tappaa Lambert ja.... ei! Mitä helvettiä? Miten Lambert voi kuolla tässä ja olla elossa vuonna 2025? Selviääkö se viitososassa? Minkä puolen tarinaa se sitten ottaa huomioon? Ja riippuuko kaikki siitä paljonko kokaiinia tekijät saavat kasattua kerralla yhteen Volkswageniin? En ymmärrä. Paul tappaa myös Bruce Paynen ja käy ilmi, että Lambert onkin fuusioitunut serkkuunsa. Kokeilkaapa sanoa edellisen lauseen loppuosa nopeasti 10 kertaa peräkkäin. Elokuva loppuu ja katsoja päästetään takaisin todellisuuteen arjen huoliensa pariin, jotka tuntuvatkin suorastaan lasten leikiltä tähän ajan‑ ja paikantajun hämärtävään vuoristorataan verrattuna.