Antti Tohka

It's My Body (1985)

Ohjaaja:

• Jerome Bronson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jerome Bronson

Traci Lords on yksi harvoista aikuisviihdenäyttelijöistä, joka on pystynyt edes jollain tasolla jatkamaan uraansa sen jälkeen, kun lopetti lastien ottamisen kasvoilleen. Neiti on nähty mm. Melrose Placessa (1992–1999) ja lukuisissa b‑ ja c‑luokan-toimintaelokuvissa. Lisäksi hän on kokeillut siipiänsä myös teknoartistina. Kaikesta huolimatta moni tulee muistamaan hänet aina yhtenä legendaarisimmista pornotähdistä, joka aloitti uransa varhain väärennettyjen paperien turvin ja lopetti yhtä varhain – juuri kun niitä väärennettyjä papereita ei olisi enää tarvittu.

It's My Body on kohtuullisen myöhäisestä valmistumisajankohdastaan huolimatta ihan oikea elokuva. Se on kuvattu filmille, siinä on juoni ja kuvausryhmä on oikeasti suunnitellut etukäteen mitä tehdään. Tracin lisäksi elokuvassa nähdään mm. toinen naisnäyttelijäikoni Christy Canyon (taiteilijanimi juontaa juurensa puseron sisältä) ja teollisuuden miesnäyttelijöiden vakiokaarti, joka vielä vuonna 1985 näytti siloposkiselta ja siedettävältä. Peter North on sama geelitukka kuin sittemminkin, Marc Wallice ei näytä kuolemansairaalta narkkarilta (ehkä tässä vaiheessa uraa hän ei sitä vielä ollut) ja Tom Byron näyttää ihmiseltä. Jopa nuori Randy West (tässä Randi) ei ole vielä onnistunut tyylittelemään itseään limanuljaskan prototyypiksi, vaikka roolihahmona onkin nuori pankkiiri.

Elokuva on perin ajankohtainen feministisen pohjavireensä vuoksi. Päähenkilö on nuori Maggie-niminen nainen, joka haluaa täyden yksinmääräämisoikeuden ruumiiseensa, vaikka äiti ja jättikeuhko Canyonin esittämä sisko yrittävät tolkuttaa Maggielle, että nyt pitäisi mennä naimisiin ja lopettaa se yletön toosan jakaminen. Todellisuudessa kaiken takana loistaa tekopyhyys. Äidillä on nuori rakastaja ja siskokin unelmoi lähettipojan jättihepistä. Miehet ovat Maggielle sama asia kuin kyrpä – muuta käyttöä heille ei löydy. Play and throw away ‑mentaliteetti saa miehet tuntemaan itsensä epävarmoiksi, ja Maggielle on turha tyrkyttää puhelinnumeroa. Vielä 80‑luvulla fuck buddy ‑käsite ei ollut yhtä yleinen kuin nykyään, eivätkä Miljonääri-Jussin (2004) ekstrapalat olleet tehneet selväksi, mitä modernin naisen pääkopassa liikkuu.

Itse asia on täyttä rautaa. Traci on aivan lyömätön kaikessa, missä näyttelemisen yhteyteen on olennaisesti liitetty miehen sukupuolielin. En nyt tarkoita, että seksi olisi järin realistista, mutta kuka sitä kaipaakaan. Traci on vain niin vitun hot, että toimintaa seuratessa tulee suorastaan epärealistinen olo. Nykyaikana noin kuukauden välein vaihtuvat naistähdet eivät ehdi sisäistää uransa aikana olennaisinta, feikkaamisen jaloa taitoa. Kaikki energia menee varmasti siihen, kun ensiksi pitää opetella näyttämään onnelliselta mela hanurissa. Erinomaisessa loppukohtauksessa Traci muun muassa työntää sisässään nytkyttävän Marc Wallicen pois, vaikka miekkonen inisee, ettei hän ole valmis. Jumalatar komentaa kookkaamman Peter Northin tilalle ja Wallicen poika joutuu käsityöhommiin. Kaiken kruunaa kohtaus, jossa (erästä nettilähdettä lainatakseni): "North laukeaa taattuun tyyliinsä Tracin suuhun: spermaa menee juuri oikeassa suhteessa suuhun ja kasvoille. Sokerina pohjalla on teknotaiteilijan aivan mahtava ilme, kun mällimestarin pumpusta laava leviää neidin iholle". Ällistyttävän täydellistä. Myös muut naispuoliset tähdet ovat oivassa vedossa. Kaiken kruunaa loistava kuvaus (jossei nyt ruveta länkyttämään valaistuksesta), oivaltava leikkaus ja asian ytimeen tunkeutuva ohjaus.

Elokuva ei ole ainoastaan pornoelokuvien kärkipäätä, se on myös nykyisen nussimiseen ja ulkonäköön perustuvan city-kulttuurin hedonistisen pintaliidon ytimekäs ylistyslaulu, josta on karsittu epäolennainen lärpätys. Unohtakaa Levottomat 3 (2004) ja katsokaa tämä. It's My Bodyssa ei ole mitään silikonista.