Teijo Haavisto

Beyond Evil (Pahan vallassa, 1980)

Ohjaaja:

• Herb Freed

elokuva arvostelu

"Beyond death. Beyond pain. Beyond evil."

"From the director of Graduation Day" ei ole aivan se mainoslause, joka saisi minut vakuuttumaan elokuvan erinomaisesta tasosta. Tuon koko teinislasher-buumin pahimman rimanalituksen ohjannut Herb Freed on tällä kertaa päättänyt osoittaa lahjakkuutensa ohjaamisen lisäksi myös käsikirjoittamisen ja tuottamisen saroilla, joten ei ihmekään, että lopputulos on taas täysi kalkkuna. Tällä kertaa tosin hieman viihdyttävämpi sellainen.

Jossain sen tarkemmin määrittelemättömässä paikassa sijaitsee kartano, jonka b‑leffojen vakionaama John Saxon yhdessä vaimonsa (Day of the Animalsin Lynda Day George) kanssa on ostanut. Kartanolla on paha maine kummitustalona, jossa mies oli vuosia sitten tappanut paholaista palvoneen vaimonsa. Elokuvan prologissa kartanon luo eksyneen naisen hetkessä surmannut noitavaimon aave ei kuitenkaan tunnu tietävän miten päästä Saxonista ja alinäyttelevästä Georgesta eroon, vaan tyytyy lähinnä viskomaan matkalaukkuja sekä sytyttelemään kynttilöitä katseen voimalla. Välillä katsojaa huvitetaan kuvauksilla noidan menneisyydestä, joita edustavat pätkät KISS-meikkeihin sonnustautuneista ja soihtuja ilmaan heittelevistä jonglööreistä sekä erittäin vaatimaton rituaali, jossa noita leikkaa pienen viiltohaavan käteensä.

Kun Lyndakin sitten riivauksen vallassa leikkaa keittiöveitsellä haavan käteensä, alkaa tilanne kiristyä; vihreät värivalot näyttäytyvät taloon uskaltautuville ja hassun näköinen paholaispatsas ilmestyy joka paikkaan. Noitakin näyttäytyy ja puhuu kammottavasti kaiutetulla äänellä. Kun katsojaa on tarpeeksi kidutettu, ymmärtää Saxonkin jonkin olevan vialla ja kutsuu apuun paikallisen henkiparantajan, joka manaa neekereitä terveeksi köyhän miehen The Serpent and the Rainbow (1988) ‑kohtauksissa. Lopussa Lyndan riivannut noita hyökkää sankarien kimppuun ja tulittaa vihreitä säteitä silmistään. Vähä-älyisestä lopusta ei voi sanoa muuta kuin että olipahan kokemus.

Beyond Evilistä pitääkseen täytyy olla todella sinut roskan kanssa, sen verran laahaavasti Freed on paperilla hauskalta kuulostavan elokuvan ohjannut. 90 minuutin mittaan on päästy tunkemalla mukaan toisarvoisia sivujuonia, joiden pikakelaaminen onkin suositeltavin tapa katsoa elokuvaa. BBFC:n antama ikäraja 15 on yllättävän alhainen, koska leffa on kuitenkin Yhdysvalloissa R‑rated ja sisältää muutaman verisenkin kohtauksen; vastaavasti britit antoivat VIPCOn samoihin aikoihin julkaisemalle (ja jenkeissä PG‑13-rajan saaneelle) Psychic Killerille (1975) ikärajaksi 18 – ilmeisesti, koska siinä oli tissejä, joita taas tässä elokuvassa ei nähdä.