Juho Malanin

The Toolbox Murders (1978)

Ohjaaja:

• Dennis Donnelly

elokuva arvostelu

Ohjaus: Dennis Donnelly

Käytännössä koko uransa televisioelokuvia ja erityisesti televisiosarjoja tehnyt Dennis Donnelly on tehnyt tiettävästi vain yhden teatterielokuvan, joka edustaa oman lajityyppinsä kylmintä ja raainta osastoa, mikä johti muun muassa kyseisen elokuvan joutumiseen Britannian kiellettyjen "video nastyjen" listalle 1980‑luvun alussa. Elokuva on The Toolbox Murders, jonka nimi ja valmistusajankohta kertovat jo kaiken oleellisen ja todennäköisen sisällön aiheeseen – siis ns. slashereihin – vähänkin perehtyneelle.

Cameron Mitchell on tällä kertaa paha mies, joka tappaa naisia ja nimenomaan naisia elokuvan nimen osoittamalla tavalla. Motiivina hänellä on jälleen kerran traumaattinen menneisyys, jonka epäkohtia (siinä missä ympäröivän yhteiskunnankin) hän yrittää paikata nykypäivän teoillaan ja parannuskeinoillaan. Elokuva alkaa pitkällä ajolla auton sisältä kuvattuna keskellä likaista ja väkivaltaista amerikkalaisen kaupungin yöelämää, jonka päälle kuulemme fanaattista uskonnonjulistusta kaikkine synteineen ja aggressiivisine lauseineen. Käykin pian (odotetusti) ilmi, että murhaajalla on kanssaihmisten lisäksi ongelmia myös uskonnon kanssa.

Käsikirjoittajat ovat selkeästi peitelleet elokuvan eksplisiittistä ja laskelmoivaa graafisuutta niin väkivallan kuin seksinkin osalta tällä uskonto"teemalla", jota etenkin loppupuolella tarjotaan oikein pitkien dialogikohtausten verran. Useinhan tällainen selittely ja käsittely elokuvan muun luonnon huomioon ottaen tuntuu naurettavalta ja päälleliimatulta, ja niin tässäkin tapauksessa vaikka aihe oikeasti tarjoaisikin ainekset vakavaan elokuvaan uskonnosta ja sen väärin tulkitsemisesta siten, että se muuttuu väkivallaksi. On mahdotonta ottaa tosissaan mitään kommentointia esimerkiksi uskonnosta, kun ainoa puoli asiasta jonka tekijät esittävät on tämä äärimmäisyys.

Elokuvan alku on erityisen nopeatempoinen ja räväkkä, mikä ei todellakaan päde suureen osaan muita saman genren roskaelokuvia, mutta tämä kääntyy myös elokuvaa itseään vastaan. Suuri joukko verisiä ja kylmiä murhakohtauksia on sijoitettu elokuvan alkuun käytännössä toisiaan seuraamaan, mikä vain pohjustaakin loppuelokuvan hitautta ja tuskallisen pitkiä selittelyjaksoja. Lähinnä elokuvasta tulee mieleen Joseph Ziton vastaavanlainen elokuva The Prowler (1981), joka on tällaisesta "rytmin epäharmonian" puuttumisesta huolimattakin tavattoman tylsä ja hidastempoinen elokuva. Muilta osin The Toolbox Murders muistuttaa hieman italialaista sleaze-painajaista Giallo a Venezia (Mario Landi, 1971), joka samalla antaumuksella keskittyy sekä sadismiin että yksityiskohtaiseen naisten (syntisten!) mysteerien esittelyyn, ja tietysti siten että kyseiset naiset lopulta tapetaan.

The Toolbox Murders ei ole visuaalinen tai omaperäinen kuvastoltaan tai kerronnaltaan, vaan muista slashereista se eroaa ehkä vain astetta siedettävämpänä katsomiskokemuksena johtuen mainitusta intensiivisemmästä alkupuolesta sekä tietysti siitä potentiaalista, jonka se onnistuu käytännössä kokonaan jättää hyödyntämättä mainittuun "uskonto/yhteiskuntakommentaariinsa" liittyen. Lopun tekstit kertovat vielä, että tarina perustui tositapahtumiin 1960‑luvun loppupuolelta, mikä tietysti kertoo myös paljon lisää tekijöiden todellisista vaikuttimista ja motiiveista tämänkin elokuvan kohdalla.