Tatu Piispanen

Two Champions of Shaolin (1980)

Ohjaaja:

• Chang Cheh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chang Cheh

Chang Chehin luotsaaman Venom-tiimin viimeisimpiin Shaw Brothers ‑yhteistöihin kuuluva Two Champions of Shaolin on kaikinpuolin rutiinilla kasattu tarina Shaolin‑ ja Wu Tang ‑klaanien välienselvittelystä, joka tasapaksusta rytmityksestään sekä pää‑Venom Philip Kwokin läsnäolon puutteesta huolimatta lunastaa kungfu-toiminnalle asetetut odotukset.

Historiallisia faktoja sivuava kuvaus konfliktista Shaolin-temppeleistä paenneiden Ming-kapinallisten ja mantshulaisten tukeman Wu Tang ‑klaanin välillä esitetään elokuvassa tympeänä kehyskertomuksena päähenkilöiden keskinäisille kärhämille. Miesten on taisteltava keskenään, koska he tulevat eri klaaneista. Twisteiksi on keksitty muutama takinkääntäjä. Mukaan sekoittuu mielenkiintoisesti mutta pinnallisesti myös muutamia tunnettuja historiallisia kungfu-sankareita, kuten munkki San Te (The 36th Chamber of Shaolin, 1978), joka saa surmansa! Paperinohuiden patrioottisankareiden tekemisistä ei jaksa innostua muutoin kuin mättöhetkien alkaessa. Taisteluiden välinen paskanjauhanta on pitkäveteistä puuroa, jota seuraa ainoastaan pakollisena välipalana ennen seuraavaa yhteenottoa.

Eniten Two Champions of Shaolin kärsii Philip Kwokin puuttumisesta. Kwok on ehdottomasti Venomeista karismaattisin ja esittää pääroolia lähes kaikissa tiimin elokuvissa. Tällä kertaa Kwokin saappaita sovittaa Lo Meng – huonolla menestyksellä. Lon vakiorooli, hölmö ja hyväsydäminen muskelimies, toimii vielä sivuhahmona, mutta pääosaan nostettuna Lon kyvyttömyys näyttelijänä hyydyttää koko elokuvan. Leffan nimen toinen "Shaolin-mestari", Chiang Sheng, on jälleen tavallisen persoonaton veijarisankari. Nuori Chin Siu Ho (Mr. Vampire, Fist of Legend) – ensimmäisessä huomionarvoisessa elokuvaroolissaan – sulautuu muihin esiintyjiin peruslattealla suorituksellaan.

Näyttelijätyöstä avauduttuani voinkin jälleen todeta että taistelutuokiot Venom-poikien seurassa ovat lähes poikkeuksetta nautittavaa seurattavaa ja tämä pätee myös Two Champions of Shaoliniin. Roolijaossa sivuutettu Philip Kwok osallistui tuotantoon toimintakohtausten koreografina Lu Fengin ja Chiang Shengin avustuksella, asiallisin lopputuloksin. Uskomattomia akrobaattisia taidonnäyteitä seuratessaan heltyy melkein antamaan elokuvan virheet anteeksi. Melkein. Ottelut eivät kuitenkaan nouse aivan tiimin huimimpien saavutusten joukkoon, mikä johtunee sympaattisten päähenkilöiden puutteessa. Näyttävin taistelu käydään Lo Mengin traagisessa hääseremoniassa, kun mukana vielä sätkii potkuekspertti Sun Chien. Massiivinen, 12‑minuuttinen loppukärhämä uhkaa venyä jo pitkästyttävyyden puolelle.

Taattua Chang Cheh ‑goreiluakin on luvassa kun Chiang Sheng repäisee vastustajaltaan kivekset irti graafisen näyttävästi, pääilkiö taitetaan keskeltä poikki ja sotilaiden päistä suihkuaa valkoista (!) limaa. Miekkoja upotetaan sisuskaluihin kiitettävällä antaumuksella ja elokuva päättyy parhaiden Chang-perinteiden mukaisesti helvetinmoiseen verilöylyyn, josta osansa saavat niin pahikset kuin sankaritkit.

Kokonaisuutena Two Champions of Shaolin kantaa juuri ja juuri laadukkaiden kungfu-matsiensa varassa, mutta mitään absoluuttisen ilmiömäistä on toiminnaltakaan turha odottaa. En suosittele elokuvaa kuin pahimpaan Venom-kuumeeseen, sitten kun ne paremmat (kärjessä Invincible Shaolin, The Kid with The Golden Arm) on jo nähty.