Tatu Piispanen

Police Force (1973)

Ohjaaja:

• Chang Cheh
• Choi Yeung Ming

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chang Cheh, Choi Yeung Ming

Police Force päivittää kungfu-elokuvien perinteisen kostojuonen epätyydyttävästi 70‑luvun Hongkongiin. Tällä kertaa käydään treenamassa shaolin-temppelin sijasta poliisiopistossa. Chang Chehin ja Choi Yeung Mingin yhteistyössä ohjaama tylsä toimintadraama on aiheellisesti jäänyt historiankirjoihin ainoastaan Alexander Fu Shengin ensiesiintymisen ansiosta.

Elokuva kertoon kaveruksista Gao Tung (Wong Chung) ja Liang Kuan (Fu Sheng), joiden suhde saatetaan heti kättelyssä varsin ikävään päätökseen. Liang saa surmansa kohtauksessa, jonka Chang toisti lähes identtisenä myöhemmässä fantasiasekoilussaan Heaven and Hell (1980). Suivaantunut Gao Tung liittyy poliisivoimiin päästäkseen kiduttamaan murhaajan kuoliaaksi. Rankan, kaksi kuukautta kestävän koulutuksen jälkeen Gao valmistuu poliisiksi ja saa tehokkaan toimintansa ansiosta ylennyksiä kiitettävään tahtiin. Vuodet kuluvat ja päästessään käsiksi Liang Kuanin murhatapaukseen, hän joutuu punnitsemaan arvomaailmansa uudelleen. Onko työ oikeuden puolustajana muuttanut Gaoa ihmisenä? Pystyykö hän surmaamaan Liangin murhaajaan, kuten on luvannut tämän surevalle leskelle (Lily Li)?

Police Force tuntuu paikoitellen jopa poliisin propagandalta. Kuvausryhmä sai avustusta Hongkongin poliisivoimilta, ja elokuvassa nähtävät militaristiset koulutusmetodit ovat todellisuuteen pohjautuvia. Muodostelmissa tarpomista innostutaan kuvaamaan puuduttavan kauan. Osa nähtävästä kalustosta, kuten poliisien merivoimat, ovat myös aitoa asiaa. Kaikki elokuvan poliisit ovat esimerkillisiä virkavallan edustajia ja se ainoa kuoleva lainpuolustaja tietysti pelastaa uhrautumisellaan toverinsa hengen.

Police Force koetti lanseerata Wong Chungista modernia toimintatähteä, mutta yritys epäonnistui ilmeisistä syistä, eikä Wong saanut elokuvan jälkeen enää toista yhtä korkean profiilin roolia. Monissa sivuosissa onnistuneen Wongin karisma ja näyttelijätaidot eivät yksinkertaisesti riitä kannattamaan muutenkin mielenkiinnottoman poliisimiehen pääroolia. Kuuvaavaa on, että Fu Sheng onnistuu aivan yhtä persoonattomassa roolissaan moninkertaisesti muistettavampaan suoritukseen kuin Wong, vaikka on ruudulla vain vajaat kymmenen minuuttia. Ja kuinkas kävikään? Lily Lin surun runnoma leskihahmo onnistuu taas olemaan niin ärsyttävä bitch, ettei saa minkäänlaisia sympatioita osakseen. Stunt-miehistä voi ajan kuluksi spotata tuttuja naamoja Huang Hasta Brandy Yueniin.

Ontuvan tarinan voisi nostaa katsomisen arvoiseksi mallikkaat toimintaosuudet, mutta elokuva epäonnistuu tälläkin saralla. Muutamaa brutaalia pieksemistä luukuun ottamatta Police Forcen väkivalta on turvallista PG‑tasoa, osuvimpana vertailukohtana varhaiset James Bond ‑filmit. Toimintakoreagrafeina ovat operoineet Changin luottomiehet Tang Chia ja Liu Chia-liang, mutta eipä heille ole paljon työnsarkaa löytynyt. Alun lyhyiden karate-turnajaisten jälkeen loput tappeluista ovat realismiin nojaavia katukärhämiä, joissa ei ole tietoakaan hiotuista kungfu-liikkeistä. Jackie Chanin Police Storyn (1985) klassikoksi nostaneita ilmiömäisiä stunt-temppuja jää kaipaamaan. Myös tuliaseilla ammuskelu on pökkelömäisiä ja veretöntä.

Police Force tuhoaa puolitoista tuntia kohtalaisen tehokkaasti, muttei jää mieleen kuin yllättävän laimeana modernina jännityselokuvana. Kun väkivalta ja kungfu ovat minimissään, elokuvan sisällöllinen latteus irvistää ikävästi.