Jetro Suni

Come rubammo la bomba atomica (How We Stole the Atomic Bomb, 1967)

Ohjaaja:

• Lucio Fulci

elokuva arvostelu

Come rubammo la bomba atomica tarjoaa Fulcin ja italialaisen komedian ystäville puolitoista tuntia täysin kelvotonta hölmöilyä.

Come rubammo la bomba atomica on yksi Lucio Fulcin kontribuutioista italialaiseen loputtomaan, yli sata elokuvaa käsittävään, "Franco e Ciccio" ‑elokuvasarjaan. Franco (Franco Franchi) ja Ciccio (Ciccio Ingrassia) ovat italialaisille tuttu parivaljakko, jotka toilailevat elokuvissaan seikkailusta toiseen (vrt. Pekka ja Pätkä, tai Abbott ja Costello). Fulcin ohjaustöitä sarjasta löytyy yhteensä 15 kappaletta, joista ensimmäinen I due della legione straniera valmistui vuonna 1962. Muista Fulcin Franco & Ciccio ‑saavutuksista mainittakoon vaikkapa sellaiset nimikkeet kuin 002 agenti segretissimi (1964), I maniaci (1964), ja viimeiseksi jäänyt I due crociati (1968).

Arvostelukappaleena toiminut versio elokuvasta ei valitettavasti sisältänyt tekstitystä, joten mitä ikinä Come rubammo la bomba atomicassa tapahtuukaan, ei italiaa ymmärtämättömälle helpolla avaudu – teoksen sisältämä mahdollinen huumori kun lepää lähinnä puhtaasti sanailun varassa. Juonesta dialogia ymmärtämättä tajuaa sen verran, että elokuvan alussa lentokone syöksyy alas kalastaja-aluksen päälle. Tässä koneessa ilmeisesti on, tai oli, atomipommi, koska kalastajat Franco ja Ciccio otetaan kuulusteltaviksi ja "la bomba atomicaa" hoetaan ahkerasti. Elokuvan viime hetkillä livahdetaankin yhtäkkiä Egyptiin herättelemään muumiota henkiin, mutta missään sillä välillä tai sen jälkeen tapahtuvassa ei tunnu olevan niin minkäänlaista loogista koukkua, josta saisi otetta. Come rubammo la bomba atomica sisältää niin järjettömän yliannostuksen surkeaa ylinäyttelemistä, ettei muita sarjan osia sen jälkeen halua edes nähdä.

Jos elokuvasta ei muuta jää käteen, niin sentään hailakka kuva Fulcin alkuaikojen työskentelystä ohjaajana. Ohjaustyötä seuratessa ja verratessa jälkeä Fulcin muihin töihin ei yhteyksiä juurikaan tahdo löytyä. Vaikea tätä edes on uskoa Fulci-elokuvaksi. Vuonna 1971 Fulci siirtyikin (onneksi!) Una lucertola con la pelle di donnan (A Lizard in a Woman's Skin) myötä komedioiden parista kauhuun – omien sanojensa mukaan siksi, että "Ihmisiä on helpompi pelotella kuin naurattaa".