Jari Mustonen

Perché quelle strane gocce di sangue sul corpo di Jennifer? (The Case of the Bloody Iris, 1972)

Ohjaaja:

• Giuliano Carnimeo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Giuliano Carnimeo

Giuliano Carnimeo tunnetaan paremmin italowesterneistään ja etenkin Gianni Garkon tähdittämistä suosituista Sartana-elokuvista, joista hän pääsi ohjaamaan kolme: I Am Sartana Your Angel of Death (1969), Have a Good Funeral, My Friend... Sartana Will Pay (1970) ja Light the Fuse... Sartana Is Coming (1971). Neljättä Sartanaa, I Am Sartana, Trade Your Guns for a Coffin (1970), tähditti puolestaan George Hilton, joka myöhemmin sai myös keskeisen roolin Carnimeon ainoaksi jääneessä giallossa, The Case of the Bloody Iris. Carnimeo ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä hänelle esitetystä tarjouksesta, koska giallot olivat takoneet kilpaa rahaa 70‑luvun alusta saakka.

Elokuva alkaa viiltävästi: kauniin nuoren naisen kotimatka päättyy kotitalon hissiin kun häntä isketään kirurgin veitsellä kylkeen, jonka jälkeen hänen kaulansa sivalletaan auki. Hieman myöhemmin samaisen tytön asuttamaan kerrostalokompleksiin muuttaa kuvankaunis malli, Jennifer (Edwige Fenech). Jolloin talosta on jo kannettu ulos kaksi ruumista. Jenniferiä moinen ei kuitenkaan hätkäytä, sillä hänellä on ongelmia kylliksi omastakin takaa, ex‑poikaystävän muodossa. Pian seinän takaa alkaa kuitenkin kuulua outoja ääniä ja kun hän tapaa uuden miesystävän, alkaa murhien verkko kietoutua hänen ympärilleen.

Juonellisesti ei lähdetty liikkeelle kovin uusilla eväillä. Elokuvan valmistelut olivat kuitenkin alusta alkaen osaavissa käsissä, sillä tuottajaksi ryhtyi noihin aikoihin Fenechin kanssa heilastellut Luciano Martino, ja kuvaajaksi palkattiin Carnimeolle aiempina vuosina mm. Sartano-elokuvien lännenmaisemia loihtinut Stelvio Massi. Musiikista puolestaan vastasi Morriconen hovikapelimestarina tunnettu Bruno Nicolai, joka sävelsi kaupungin sykettä kuvaavan miljöön taustalle nostalgiaa säkenöivän scoren. Vielä koska Fenech esittää osuvasti mallia, vie Carnimeon kuvallinen ilmaisu idylliselle matkalle 70‑luvun italialaiseen glamouriin.

Perché quelle strane gocce di sangue sul corpo di Jennifer? on loppupeleissä giallojen mallikappale, sillä sen pinnan alta tunkee lähes väkisten Dario Argenton The Bird with the Crystal Plumagen (1970) ja ajoittain Alfred Hitchcockin Psychon (1960) vaikutus. Pientä lisäväriä tuo myös Carnimeon käyttämä hienovarainen huumori, joka antaa elokuvalle positiivista nostetta. Hyvästä esimerkistä käy lapsitähtenä uransa aloittaneen Paola Quattrinin hupaisa roolisuoritus bimbomaisena blondina, Marilynina. Syyn murhasarjalle vihdoin selvitessä, nähdään yksi giallojen suoraviivaisimmista freudilaisista viittauksista.