Antti Tohka

Let Me Die a Woman (1977)

Ohjaaja:

• Doris Wishman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Doris Wishman

Herkistä aiheista dokumentin tekeminen on tarkkaa puuhaa. Syntyminen väärään ruumiiseen on tragedia, joka vetää naaman vakavaksi. Jos mies päivittelee, miksi hänellä on pippeli pimpin sijasta, asiat ovat pahasti pielessä. Pielessä myös siinä mielessä, että transseksuaaliset ovat itsestäänselviä vainon ja sattumanvaraisen väkivallan kohde. Onneksi meillä on kunnianhimoisia dokumenttiohjaajia, jotka haluavat työllänsä vähentää epäonnisia kohtaan tunnettua epäluuloa ja vihaa. Onneksi meillä on tohtoreita, kuten Dr. Leo Wollman M.D., joka poistaa pippelit niiltä, joilla peli ei vetele.

Doris Wishman on yksi tunnetuimpia naispuolisia eksploitaatio-ohjaajia. Hän on tunnettu myös siitä, että hänen työnsä ovat ihan yhtä rujoa ja seksististä kamaa kuin kenen hyvänsä miespuolisen porsaan. Let Me Die a Woman onkin todellinen voimannäyttö halpahintaisesta eksploitaatiosta ja tunnevammaisesta taiteentekemisestä. Tohtori Leo Wollman lukee monotonisella äänellä kameran vieressä olevia tekstejä ja välillä hämmästellään yhtä sun toista aiheeseen liittyvää. Kaiken kruunaa aidon operaation näyttäminen, hyvänä kakkosena tulee epäaidon operaation näyttäminen (taltta ja vasara).

Ei voi kuin ihmetellä, mistä helvetin ojasta tämä tohtori on elokuvaan oikein löydetty. Palkkio ei voi olla niin suuri, että kunnianarvoisella ammatinharjoittajalla olisi ollut mitään intressejä mennä munaamaan (eh) itsensä tällä tavalla. Spekulointi on helppoa, kun katsoo tohtorin pöhöttyneitä kasvoja ja lasittunutta katsetta. Hieman ymmärrettävämpää on nuoren ja nätin puertoricolaisen motiivit kertoa oma kasvutarina pojasta naiseksi (hän valittaa koko ajan, miten kouluttamaton ja köyhä on). Naisen välittömyys tuntuukin epärealisten realistiselta kaiken muun mutapainin keskellä. Onneksi väliin leikataan klippejä Harry Reemsin ja Vanessa del Rion seikkailuista, jottei vahingossakaan unohtaisi elokuvan tarkoitusperiä ja tasoa.

Tavaton kömpelyys ei oikein sovellu normaaliin seksploitaatioon, joka on ohjaajan normaali leipäpuu. Wishmanin lahjattomuus pääsee oikeuksiinsa, kun pitäisi ns. "herkästi", mutta samalla uskottavasti tehdä dokumenttia arasta aiheesta, norsu posliinikaupassa meininki on enemmän kuin tervetullutta. Törkeää, törkeää!

Let Me Die a Woman on yksi päräyttävimmistä eksploitaatioelokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Siinä tiivistyy kaikki, mikä eksploitaatiossa on pahaa ja väärin. Siksi se on myos nautittava kokemus, jonka jälkeen tuntee pakottavaa tarvetta käydä suihkussa pesemässä tuskanhiki pois. Saastan rasvainen kosketus jättää tällä kertaa jäljet sekä katsojan pintaan että hipiään. Unohtumaton elokuvaelämys.