Teijo Haavisto

The Undertaker and His Pals (1966)

Ohjaaja:

• T.L.P. Swicegood

elokuva arvostelu

Ohjaus: T.L.P. Swicegood

Herschell Gordon Lewisin kömpelöiden gore-elokuvien suosio sai myös monet muut ohjaajat kokeilemaan taitojaan kyseisellä alalla. Selvät Lewis-vaikutteet näkyvät The Undertaker And His Palsin kohdalla jo juonen perusasetelmassa, jossa kaksi ravintoloitsijaa tappavat satunnaisia ihmisiä ja heidät sopiviksi osiksi pilkottuaan tarjoilevat nämä asiakkailleen päivän erikoisena. Tyypien apuna toimii hautausurakoitsija (erinomainen Ray Dannis), joka hautaa uhrien jäänteet ja lisäksi vielä kiskoo omaisilta hirvittävät korvaukset toiminnastaan.

Elokuva sävy on paljon selvemmin mustan huumorin kuin kauhun puolella, vaikka tuskinpa kukaan tällaisia tekeleitä niiden jännittävyyden takia katsookaan. Alkupuolella elokuva onkin varsin hauska ja sisältää paljon hyviä irtovitsejä kuten hautausurakoitsijan, joka mainostaa itseään lauseella "I handle everything right from the beginning to the end" uhrin omaisille, jotka eivät tietystikään tiedä miehen olevan murhien suunnittelija.

Teknisesti ottaen elokuva on paljon esimerkiksi Lewisin Two Thousand Maniacsia edellä eikä juurikaan käy pitkästyttäväksi, kunnes tekijöiltä alkavat vitsit loppumaan. Tämä tapahtuu noin elokuvan puolessa välissä, jolloin kiintopiste siirtyy poispäin ravintoloitsijoista ja kohti pakollista tylsää sankarihahmoa, joka alkaa äärettömän hitaasti selvittämään kaupungilla tapahtuneita murhia. Vaikka elokuva ei turhia kestäkään, on sen loppupuoli melko turruttavaa katsottavaa, jota eivät edes yksittäiset hyvät kohtaukset täysin onnistu pelastamaan.

Hauskinta onkin alkaa ihmettelemään elokuvan musiikkitaustaa, jolla tuntuu vaikuttavan vain yksi muusikko kunkin kohtauksen aikana. Ensin kuullaan pelkkiä rumpusooloja, seuraavaksi ääneen pääsee joku torvisoittaja ja niin edelleen. Vasta aivan elokuvan loppupuolella joku on keksinyt pistää kaikki äijät studioon samalla kertaa, jolloin saadaan kuuluviin jo jotain etäisesti musiikilta kuulostavaakin.

Mitä elokuvan väkivaltaisuuteen tulee, niin se ei ole kovinkaan kummoista. Mukana on yksi verinen mahan aukileikkaus ja sisälmysten poisto, muu materiaali ei ole erityisen raakaa ainakaan Lewisin elokuviin verrattuna. Tämä taas ei ole elokuvan tekijöiden valinta vaan julkaisijan, joka leikkasi elokuvasta pois tiettävästi yli 15 minuuttia ja hukkasi leikatun version sitten jonkin tuplanäytöksen kakkoselokuvaksi niin, ettei sitä nähnyt juuri kukaan. Nämä poistot ovat monesti vielä tehty niin harvinaisen tökerösti, että kohtaukset loppuvat kuin seinään.

Alkuperäisessä muodossaan leffa saattaisi olla paljon hauskempikin, mutta se versio on kai kadonnut lopullisesti ja kaikki markkinoilla olevat versiot ovat näitä 63‑minuuttisia versioita. Elokuvan taso tuntuu kuitenkin riippuvan suuresti katselukerrasta ja silloisesta mielentilasta, joten tähdet eivät todellakaan kerro koko totuutta. Katsokaa ja ihmetelkää.