Teijo Haavisto

Hells Angels on Wheels (Tulikuumat pakoputket, 1967)

Ohjaaja:

• Richard Rush

elokuva arvostelu

Ohjaus: Richard Rush

60‑luvun lopun biker-elokuvien katseleminen on pitemmän päälle aika uuvuttavaa puuhaa sillä genren elokuvat toistavat samoja kuviota ja tapahtumia suorastaan uskomattomalla tarkkuudella. Joukosta ei suuremmin erotu myöskään myöhemmin hienon Color of Nightin (1994) ohjanneen Richard Rushin Hells Angels on Wheels, vaikka pääosassa onkin Roger Cormanin löytö Jack Nicholson, vain kaksi vuotta ennen Easy Rideria (1969).

Nicholson esittää uransa perusroolia eli katsojan sympatiat puolelleen voittavaa kusipäätä, joka onnistuukin saamaan potkut huoltamon apupojan duunista heti elokuvan aluksi. Pienimuotoisen onnettomuuden seurauksena mies tutustuu paikkakunnalle pysähtyneisiin Helvetin Enkeleihin jotka pian huolivatkin tämän porukkaansa, mutta saavat samalla itselleen pahoja ongelmia erehtyessään tappamaan tulokasta pahoinpidelleen satunnaisen juhlijan. Pakollinen kahnaus virkavallan kanssa on siis mukana, vaikka lopullinen välienselvittely toki käydäänkin jengin sisällä.

Se juonesta. Loppuelokuva onkin sitten mitä perinteisintä biker-kuvastoa eli uhoamista, tappeluita, seksiä, matkustelua, ongelmallisia ihmissuhteita, jengin sisäisiä välienselvittelyjä sekä yleistä sekoilua. Elokuva pysyy kyllä etäisesti kiinnostavana karismaattisten päähenkilöidensä avulla mutta jonkinlaista omaperäisyyttä silti toivoisi. Alan perusteos Easy Rider esittää samat asiat niin paljon paremmin, ettei vertailulta voi välttyä ja Nicholsonilta on nähty ikimuistoisempiakin roolisuorituksia. Toimiakseen kunnon roskana elokuva puolestaan tarvitsisi outoa tai omaperäistä, joka pitäisi mielenkiinnon yllä. Edes musiikkitausta ei vakuuta, vaikka asiansa ajaakin. Elokuvan mielenkiintoisin promootiotempaus, aitojen Helvetin Enkeleiden palkkaaminen rooleihin, ei myöskään tuo elokuvalle kuin hieman lisämielenkiintoa. Ainoa omaperäinen kohtaus on genrelle epätyypillisen humoristinen jakso, jossa kaksi enkeliä astuu avioliiton rauhalliseen satamaan erittäin vastentahtoisen papin avustuksella muiden motoristien hoitaessa seremonian musiikillisen taustan niin hyvin kuin vain osaavat.

Hells Angels on Wheels on tusinaelokuva jota voi varauksettomasti suositella ainoastaan genren suurkuluttajille tai niille jotka haluavat muistella aikoja, jolloin Nicholson ei vielä ollut suuren yleisön suosikki vaan pienen budjetin exploitaatiotuotosten vaarallinen sekopää.