Jari Mustonen

A prisão (Bare Behind Bars, 1980)

Ohjaaja:

• Oswaldo de Oliveira

elokuva arvostelu

Ohjaus: Oswaldo de Oliveira

Oswaldo De Oliveiran Bare Behind Bars on omalaatuinen wip‑lajityypin kuriositeetti. Elokuva alkaa kuin Francon Barbed Wire Dolls (Frauengefängnis, 1976), sitten mukaan laitetaan hardcorea ja loppua kohden teos muistuttaa yhä enemmän Jonathan Demmen Caged Heatiä (1974), jossa karanneet vangit rellestävät enimmäkseen vankilan ulkopuolella. Lisäksi elokuva sisältää paljon paljasta pintaa, muutamankin sivutarinan sekä ison kasan wip‑elokuvien kliseitä, joista hauskimmasta päästä on elokuvan tohtorin virkaa toimittava lesbo platinablondi.

Brasiliassa ei turhia kaunistella. Alun miljöönä toimii karu betonin kyllästämä vankila, joka tarjoaa perinteiset puitteet sleazelle. Ennen alkutekstejä on jo nähty yksi murha, naisten alastomuutta sekä metallilevyn päälle sidottu sähköshokkeja saava alaston vanki, jonka päälle valutetaan vettä. Murha‑ase löytyy myöhemmin yhden vangin pyhätöstä, eikä tässä viitata kirkkorakennukseen.

Tarina saa entisestään vauhtia, kun keltaiseen pukuun sonnustautunut lady saapuu ostamaan itselleen seuralaista venematkalle. Tällä aikaa vaaleahiuksinen hoitajattaremme ehtii kaivamaan esille muovidildon, jota hän myös käyttää. Siirrytään suihkukohtaukseen, seuraa paljasta lisää pintaa, alistamista, lesboilua ja kaikkea tämän lajityypien elokuvillle tyypillistä kunnes ruudulle ilmestyy jotakin odottamatonta – hardcorea. Elokuva muuttuu hiljalleen kolmen naisvangin pakokertomukseksi ja kun viimeinen vartti alkaa, vyöryy silmien eteen aitoa 70‑luvun pornoa.

Silti elokuva ei ole pelkkää seksploitaatiota. Dokumentinomaista materiaalia saadaan mukaan, kun tarina viedään vankilan ulkopuolelle sambakarnevaalien kuumiin rytmeihin, mikä on juuri se mauste mitä kaivataan tunnin kestäneen pehmopornon jälkeen.

Loppuaika vietetään brasilialaisissa slummeissa, raflaavan musiikin sävelissä. Tämä on elokuvan lähes ainoa onnistunut jakso, koska sen aikana päästään kuvaamaan naisten harrastamaa – ja heihin kohdistuvaa – julmuutta. Jotakin vastaavaa olisi voinut odottaa lähinnä D'Amaton kaltaiselta eri genrejä hyödyntävältä törkyherralta.

Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että budjetti on ollut todella pieni. Toisaalta sleazyn brasilialaisen wip‑elokuvan olettaakin näyttävän halvalta. De Oliveira palasi aiheen pariin pari vuotta myöhemmin elokuvallaan Amazon Jail (1982).