Jari Mustonen

Malabimba (1979)

Ohjaaja:

• Andrea Bianchi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Andrea Bianchi

Malabimba, eli vapaasti suomennettuna paha Bimba, on goottilaiseen linnaan sijoittuva kauhuelokuva, jossa nuoreen 16‑vuotiaaseen Bimbaan (Katell Laennec) asettuu isoäidin riivaajaksi muuttunut henki. Siltä istumalta Bimba tajuaa oman alapäänsä vetovoiman. Hän alkaa vakoilla aikuisten naimapuuhia ja haluaa lopulta itsekin tositoimiin. Valitettavasti Bimba on miehien makuun liian nuori, joten hän joutuu tyytymään pehmoleluihinsa. Niistä ei ole kuitenkaan lihan korvikkeeksi, joten täytyisi löytää jotakin kovempaa. Ja koska mitään parempaakaan ei löydy, saa puolittain halvaantuneen isoisän molo kelvata. Papparainen saa slaagin moisesta käsittelystä, ja tämä on jo vähän liikaa linnassa asuvalle nunnalle – sisar Sofialle (Mariangela Giordano) – joka ryhtyy taisteluun Bimban sielusta. Ok?

Uskokaa pois; juoni kuulostaa pahemmalta kuin mitä on. Todellisuudessa Malabimba on hyvin tyylikäs elokuva, jossa verta ei ole lainkaan, mutta erotiikkaa, oi kyllä. Ohjaaja Andrea Bianchi ei ole yhtään arkaillut, vaan on lisännyt mukaan hardcore-inserttejä. Mistään suoranaisesta pornopätkästä ei ole silti kyse, sillä inserttejä on vain muutama, eivätkä ne ole pääasia. Sen sijaan seksiä piisaa, eikä sukurutsauksesta ole tässä tarinassa kuultukaan. Viimeistään kun Bimba ryhtyy viettelemään omaa isäänsä ja sisar Sofiaa, liikutaan tabujen rajamailla. Nallekin saa kyytiä, kun Bimban oma käsi ei riitä itsetyydytykseen. Joten lievästi sanottuna: Bimballa menee lujaa.

Yksi kunnon kankikin mahtuu leikkaamattomaan versioon, mistä huolimatta – tai minkä ansiosta – elokuva pysyy hyvin tunnelmallisena. Valoa on kauttaaltaan vähän, äänimaailma on painostava ja salamat räiskyvät hiljaisina taustalla, kun Bimba esim. hyväilee haaroväliään. Ja jos kuvakieli pelaa hyvin, on samaa sanottava kuvauksesta. Siitä tulee mieleen Mario Bavan klassikko Kill, Baby... Kill!. Käsikirjoitus on vedetty suoraan Manaajasta (The Exorcist, 1973), mutta se ei pahemmin haittaa, koska dialogi on silmiinpistävän terävää. Esimerkiksi ystävällisestä päivälliskeskustelusta tulee nopeasti kaaos, kun suhteellisen viattomaan isoäidin (Pupita Lea Scuderoni) toteamukseen "When I was your age I used to eat a lot of soup", vastaa riivattu Bimba sen kummempia aikailematta, "At my age you were fucking all of your father's friends, weren't you?" ja alkaa hyväillä tarjoilijan haaroväliä.

Harvoin löytää enää yhtä viihdyttävää elokuvaa, joka paitsi näyttää hyvältä on myös harvinaisen sleazy. Pornon ja kauhun hybridit ovat muutenkin niin harvassa, että tälle elokuvalle suo mieluusti sen hankkiman klassikkostatuksen. Mikään nunsploitaatio Malabimba ei kuitenkaan ole, vaikka se usein tungetaan juuri kyseiseen genreen. Paremman kuvan siitä saa, kun yhdistää legendaarisen seksploitaation Love Camp 7:n (1969) huohotuksen, Lucy Broadhurstin alapäällä herkuttelun Walerian Borowczyk ‑klassikossa La bête (1975) ja antaa näyttelijöiden tehdä sosiodraamaa rankasti pornahtavien kohtausten lomassa.