Henri Willberg

Sunset Cove (Jytäjengi, 1978)

Ohjaaja:

• Al Adamson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Al Adamson

Roskaelokuvien erikoismies Al Adamson antoi oman kontribuutionsa nuorisokomedian genrelle jo varhain vuonna 1978 nerokkaasti Jytäjengiksi suomennetulla Sunset Covella, joka toisinaan hiihtää samoilla dadaistisilla laduilla kuin The Party Animal (1984).

Tämä elävän kuvan ihme seuraa pakettiautolla huristelevaa ja vapaan teinin elämää viettävää nuorisojoukkoa, johon kuuluu parin hieman mitäänsanomattoman kundin ja mimmin lisäksi kekseliäästi Chubbyksi nimetty plösö, railakkaan uudestisyntymän aikaa viettävä nörtti, sekä isonenäinen tyttö, jonka rinnat ovat usein paljaana. Jytäjengi härnää auktoriteetteja ja joutuu toisinaan sananvaihtoon kahden misun kanssa omalla pakettiautollaan liikkuvan Moose-lihaskimpun kanssa. Hymy meinaa hyytyä hetkeksi, kun rakas uimaranta aiotaan jyrätä pormestarin rakennushankkeen alle. Nokkelat nuoret eivät tietenkään tätä hyväksy, vaan laativat Porky's ‑elokuvien tapaan nerokkaan ja monimutkaisen suunnitelman ilkeää pormestaria vastaan. Save our beach!

Eräs Sunset Coven hienoimmista elementeistä on sen dialogi, joka on välillä niin aivokuollutta, ettei kukaan ihminen ole voinut sitä käsikirjoittaa tai ohjata. Adamson lienee pökertynyt ohjaajan pallilleen "näyttelijöiden" "improvisoidessa" repliikkejään, mikäli hän on ollut edes läsnä kuvauspaikalla. Lisäksi elokuva ei ole läheskään yhtä ennalta arvattava, kuin genretoverinsa. Otetaan esimerkkinä kohtaus, jossa kusipäältä vaikuttava Moose tarjoaa eräälle jytäjengiläiselle ns. laatuaikaa kahden tyttöystävänsä kanssa. Päivänselvä ansa, jota missä tahansa muussa elokuvassa seuraisi nöyryyttävä kepponen, tai jokin muu humoristinen juonenkäänne. Adamsonin universumissa Moosen tarjous on kuitenkin täysin vilpittömästi vailla taka-ajatuksia, ja siksi saammekin ihastella muutaman minuutin verran nuhjuista pyöriskelyä, muhinointia ja tissien puristelua pakettiauton takaosassa! Kyllä ystävyys lämmittää.

No okei, joku voisi ehkä sanoa Sunset Coven olevan huono elokuva – ehkä jopa paska. Mutta sitä ei voi kukaan kiistää, etteivätkö tämän kaltaiset elokuvat säteilisi ainutlaatuista magiaa, jota ns. laatuelokuvista on turha etsiä edes mikroskoopilla. Elokuvan parissa viihtyminen edellyttää avointa mieltä ja kykyä nauttia myös elokuvista, jotka eivät missään vaiheessa edes yritä tarjota syvää sanomallisuutta tai herättää kovin intellektuelleja ajatuksia katsojan mielessä. Mika Backia (Gorehound #22) lainaten kyseessä on "elokuva, jolla voit todella järkyttää kulttuurielokuvista pitävät ystäväsi."