Antti Tohka

Pölynimurikauppiaat (Suckers, 1993)

Ohjaaja:

• John Webster

elokuva arvostelu

Ohjaus: John Webster

Pölynimurikauppiaat kertoo yhteiskuntamme hylkiöistä, ovelta ovelle kiertävistä elokuvan nimen mukaisista ammatinharjoittajista. Adolf Hitler olisi todennäköisesti käyttänyt dokumenttia kansanmurhaa alustaessaan muuttamalla elokuvan nimeksi Juutalaiset pölynimurikauppiaat. Tutustumme lähemmin kolmeen ihmishirviöön, joista yksi on vasta aloitteleva ihrainen farkkupaitaan pukeutunut takatukka Kimmo, toinen on todennäköisesti saatanallista alkuperää oleva naisen metamorfoosi Kristiina. Kristiinalle elämän tarkoitus on tuputtaa ylikalliita pölynimureita jo muutenkin vittumaisessa raossa oleville yksinhuoltajaäideille. Matkalla asiakkaiden luokse nainen kuuntelee skientologisia itsensäkehittämiskasetteja. Tämä tapahtui siis vuosia ennen kuin Sarasvuon kaltaiset itseoppineet messiaat antoivat kasvot ahneudelle, pyrkyryydelle ja lipevyydelle. Kolmas päähenkilöistä on leppoisan pullea maalaispoika Heimo, jonka markkina-alueena on, kuinkas muuten, jyväjemmarien pirtit. Jätkä haastoopi murretta sen verran sujuvasti, että vanhuudenhöperöiden maajussien ei auta kuin valuttaa maataloustuet pölynimurikauppiaan pohjattomiin taskuihin. Tämä hahmo on joukon tylsin. Henkilögallerian uskomattomin hahmo on kuitenkin kauppiaiden päällikkö ja kouluttaja. Mies on oikea supernilkki ohuine viiksineen ja kiiltävine kasvoineen. Kyyti on todella kylmää, jos imurit eivät käy kaupaksi sopivaan tahtiin. Tälle äijälle propsit, hän ansaitsisi ehdottomasti oman tv‑sarjan.

Dokumentin nerokkuus on moninaista. Aiheen käsittely on asiallista, mutta ammatin kyseenalaisuus ja henkilöhahmojen värikkyys muuttavat elokuvan modernia brittiläistä sketsiviihdettä muistuttavaksi absurdien kohtausten paraatiksi. Kun entinen Corolla-korjaaja Kimmo tilittää totaalisen vituiksi menneen imurin tyrkytyksen jälkeen, että "musta tuntuu, että tämä on mun juttu", ei voi kuin todeta, että pieleen meni pahemman kerran. Toisille ihmisille tässä maailmassa on vain hirveän vähän mitään "juttuja" ja katsojan ei tarvitse olla kauppatieteiden tohtori, jotta tämän asian hoksaa. Ylen ihmiset voisivat myös hoksata julkaista tämän dvd:llä.