Jari Mustonen

One Million Years B.C. (Miljoona vuotta eKr., 1966)

Ohjaaja:

• Don Chaffey

elokuva arvostelu

Ohjaus: Don Chaffey

Kuuluisan brittiläisen tuotantoyhtiön Hammerin kukoistus oli alkanut 50‑luvun loppupuolella ja takoi kuuminta kauttaan 60‑luvun puolessa välissä. Niihin aikoihin tuotantoyhtiö päätti tuottaa myös ensimmäisen dinosauruspätkänsä (uusintaversion vuoden 1940 vastaavasta) One Million Years B.C., josta tuli varsin suosittu. Seikkailun vetonaulaksi saatiin Raquel Welch, joka kohosi nopeasti yhdeksi aikansa seksisymboleista (eikä ihme). Naisten hormoneja herätellään puolestaan John Richardsonin voimin, mikä on sekin passeli valinta.

Viehättävän One Million Years B.C.:stä tekee kuitenkin visuaalisuus, jonka loivat legendaarinen erikoistehosteguru Ray Harryhausen, erikoistehostemies George Blackwell, veteraanikuvaaja Wilkie Cooper, lavastaja Robert Jones ja hienon uran säveltäjänä tehnyt Mario Nascimbene sekä ohjaaja Don Chaffey (joka lukuisten elokuvien lisäksi teki joukon episodeja kulttisarjoihin, kuten The Avengers, 1961–1969 ja The Prisoner, 1967–1968).

Kovin kummoista juonta elokuva ei sisällä: on vain lyhyt prologi, dialogia tuskin ollenkaan, mutta runsaasti tapahtumia. Komeiden laavaryöppyjen jälkeen esitellään ensimmäinen heimo, jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia, ja jonka parista potkitaan pois sattumien kautta huono-onninen Tumak (John Richardson). Mutta vaikka autiomaa on kuuma ja petoja täynnä, on kohtalo tällä kertaa Tumakille suopea. Hän ajautuu henkihieveriin, vain kohdakseen "hyvän" heimon ja siinä sivussa unelmiensa naisen. Yhdessä löytämänsä Loanan (Raquel Welch) kanssa he päätyvät elämiensä seikkailuun.

Miljoona vuotta ennen kristusta miehet ja etenkin naiset ovat tämän elokuvan perusteella olleet erityisen hyvän näköisiä, joten ei ole ihme, että ihminen jos toinenkin sikisi tähän maailmaan. Naisten sääret on ajeltu, joten Tumakin sun muiden luolamiesten on kelvannut. Tarkkasilmäinen huomaa yhdellä "hyvän" heimon miehistä jopa pulisongit, joten jo aivan alkuajoista saakka on maailmassa ollut tarjolla parturipalveluita.

Mikään realismin ylistys One Million Years B.C. ei ole, mutta se mikä menetetään tyylirikoilla, korvataan hienolla tunnelmalla sekä käsityönä tehdyillä erikoistehosteilla. On kokonaan toinen asia katsoa Spielbergin tietokonesysteemejä, kuin kunnon stop motion ‑tekniikalla ja kameratrikeillä saavutettuja dinosauruksia. Tämän elokuvan luomuksissa näkee viehättävää klassista osaamista, eivätkä tehosteet ole edes pahasti päässeet vanhenemaan – yhtä lintuepisodia lukuun ottamatta.

One Million Years B.C. varioi tyylikkäästi 60‑luvulla nähtyä peplum-buumia kääntämällä aikaa kellossa runsaasti taaksepäin. Välillä ollaan "tässä näet lavasteet" ‑maisemissa ja toisina hetkinä katsojat häikäisee visuaalisuus ihmisyyden alkuajoista. Tarinaakaan ei ole liikoja kaunisteltu, joten puutteista huolimatta jättää teos sympaattisen jälkimaun. Yhdysvalloissa elokuvaa saksittiin useilla minuuteilla kenties sen sisältämän raadollisuuden tai seksuaalisen eläimellisyyden takia. Yhtä kaikki Welchin alkujaan välityöksi mieltämä rooli teki hänestä maailmanlaajuisen tähden. Menestyksen myötä maailmaan syntyi joukko epävirallisia jatko-osia – Prehistoric Women (1967), When Dinosaurs Ruled the Earth (1970) ja Creatures the World Forgot (1971).