Teijo Haavisto

Invasion of the Blood Farmers (1972)

Ohjaaja:

• Ed Adlum

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ed Adlum

Verenviljelijöiden invaasio kuuluu selvästikin niiden elokuvien listaan, jotka ovat saaneet maineensa hauskan nimensä ja hienojen kansipapereiden ansiosta. Suorin vertailukohta elokuvalle onkin huonoudestaan kuuluisa Disgusting Spaceworms Eat Everyone (1989) sillä erotuksella, että Invasion of the Blood Farmers on sentään ajoittain varsin hauskaa seurattavaa.

Juonta teokseen ei ole vaivauduttu suuremmin kirjoittamaan; on muinainen kultti, josta enää muutama jäsen on jäljellä. Nämä tyypit yrittävät sitten herättää eloon aikaintakaisen kuningattarensa, mutta temppu tarvitsisi aivan tietynlaista verta, jota ei tunnu löytyvän mistään. Paitsi, että tietysti samassa tuppukylässä asuva tohtori saa sitä käsiinsä, jolloin kulttilaisten on aika ottaa kovat otteet käyttöön.

Kannattaa kuitenkin unohtaa useimpia videokansia koristavat kuvat talikkoa nuoren tytön mahaan tunkevasta maajussista, sillä yhtään kaunista tyttöä elokuvaan ei ole saatu houkuteltua, ja väkivaltaakin elokuvassa on varsin vähänpuoleisesti. Verta kyllä nähdään, mutta koska budjetti ei ole riittänyt minkäänlaisten tehosteiden tekoon, veri on joko valmiiksi purkitettuna tohtorin hyllyssä tai roiskuteltu etukäteen haavoittuneen henkilön päälle.

Itse asiassa budjetti ei ole riittänyt oikein mihinkään, sillä Invasion of the Blood Farmers on aivan uskomattoman halvan näköinen elokuva. Elokuvan taustoja sen suuremmin tuntematta on helppo kuitenkin arvata, että leffa on kuvattu jossain kymmenen ihmisen kylässä talkootyönä niin, että jokaiselle kyläläiselle on myös järjestynyt jonkinlainen rooli elokuvassa. Tämä ainakin selittäisi niin tapahtumapaikkojen rajallisuuden kuin näyttelijöiden uskomattomat tulkinnalliset kyvytkin.

Ohjauksesta näin pätkivän ja hyppivän kuvan kohdalla ei oikein voida puhua ja osa elokuvan kohtauksista on ilmeisesti dubattu jälkikäteen, sillä välillä lauseet loppuvat ennen huulten liikkeitä, välillä taas päinvastoin. Samoja filminpätkiä kadun viertä kulkevasta verisestä miehestä sekä puhuvasta baarimikosta käytetään useassa eri kohtauksessa, kuvanlaatu vaihtelee lähinnä roskaisesta todella roskaiseen ja niin edelleen... kaikista elokuvan halpuuksista voisi tehdä vaikka aakkosellisen luettelon.

Tarpeeksi vauhdikkaana leffa olisikin varmasti todella hupaisaa seurattavaa, mutta nykyisessä hidastempoisessa ja puheen täyttämässä muodossaan se käy nopeasti pitkästyttäväksi, eikä elokuvan teknisestä huonoudesta riitä hupia koko keston ajaksi. Elokuva kannattaa silti hankkia, jos se tarpeeksi halvalla vastaan tulee, sillä näin huonosti tehtyjä elokuvia näkee harvoin.